Tupolev Tu-16
Tupolev Tu-16 (NATO-koodi Badger) oli Neuvostoliiton strateginen pommikone, joka tuli käyttöön 1950-luvun puolivälissä.
Sisällysluettelo |
Kehitys [muokkaa]
Tupolevin suunnittelutoimisto kehitti Tu-16-pommikoneen 1940-luvun lopussa. Koneen prototyypin Tyyppi 88/1 (Projekti N) ensilento tapahtui 27. huhtikuuta 1952. Koneen kehitysprojekti alkoi, kun 1940-luvun lopulla etsitiin seuraajaa B-29 Superfortressin kopiona rakennetulle potkurikäyttöiselle Tu-4-pommikoneelle. Uuden pommikoneen vaatimuksiin kuului yli 800 km/h lentonopeus, 6000 kg pommilasti ja 5000 km kantama.
Aluksi Tupolev kehitti Tu-4:n pohjalta Tupolev Tu-85-koneen. "Tu-88":n kehitys alkoi vuoden 1949 alussa. Kriittinen tekijä oli suihkumoottorien kehitys – Mikulinin suunnittelutoimisto kehitti Mikulin AM -voimalaitteen. Sen suuren halkaisijan vuoksi sitä ei voinut kiinnittää lentokoneen siipien alle.
Tu-16 tuli Neuvostoliiton ilmavoimien käyttöön vuoden 1953 lopussa. Ilmavoimien käyttöön tuli 175 konetta ja rannikkopuolustuksen käyttöön 240 konetta. Kaikkiaan koneita tehtiin parin vuosikymmenen aikana 1059 kappaletta.
Kiinan kansantasavalta sai koneen suunnittelutietoja teknologiansiirtona Neuvostoliitolta. Se kehitti niiden pohjalta oman Xian H-6-koneversionsa. Kiinan ja Neuvostoliiton välien katkettua Hruštševin hallintokaudella vuonna 1960 Kiinan konemallin jatkokehitys eteni itsenäisesti.
Kone kykeni kuljettamaan massiivisen 9000 kg:n FAB-9000-pommin tai ydinaseita noin 4800 km:n matkan. 1950-luvun puolivälissä koneeseen lisättiin mahdollisuus kantaa vastakehitettyjä risteilyohjuksia. Malli Tu-16KS-1 (NATO:n koodinimi Badger-B) kuljetti AS-1 Kennel -ohjuksia noin 1800 km:n päähän. AS-1-ohjus oli iso, MiG-15-hävittäjää muistuttava, ja sen kantomatka noin 140 km. Sen pääasiallinen käyttötarkoitus oli iskut Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä vastaan.
Myöhempiä ohjusmalleja olivat ydinkärkinen Raduga K-10S (AS-2 Kipper), AS-1:n korvaaja KSR-2 (AS-5 Kelt) ja KSR-5 (AS-6 Kingfish).
Koneesta kehitettiin myös elektronisen sodankäynnin- ja tiedustelumalleja. Siitä kehitettiin myös siviilimallit Tupolev Tu-104 ja Tupolev Tu-124, jotka olivat Aeroflotin käytössä.
Käyttö [muokkaa]
Tu-16-pommikone oli Neuvostoliiton, Vietnamin, Kiinan kansantasavallan (H-6), Egyptin, Indonesian ja Irakin ilmavoimien käytössä. Nykyisin niitä käyttää ainakin Venäjän ilmavoimat mutta valvontaroolissa eikä pommikoneena. Kiinan ilmavoimille Xian H-6 -kopio on sen strategisen pelotteen toteuttaja.
Tekniikkaa [muokkaa]
| Mitta | Tu-16A:n lukarvot |
|---|---|
| Typ: | Pommikone |
| Pituus: | 36,25 m |
| Kärkiväli | 32,99 m |
| Siipipinta-ala | 164,65 m² |
| Sivusuhde | 6,61 |
| Siipikuormitus: |
|
| Korkeus: | 10,36 m |
| Tyhjäpaino: | 36 600 kg |
| Suurin lentopaino | 75 800 kg |
| Suurin lentonopeus | 990 km/h |
| Lakikorkeus | 12 800 m |
| Kantama | 5 800 km |
| Voimalaite | 2 Mikulin AM-3 suihkumoottoria, joissa kummassakin 93,2 kN työntoivoima; |
| Miehistö | 6 |
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Agostini, de: Aircraft (Die neue Enzyklopädie der Luftfahrt), München-Karlsfeld 1995
- Butowski, Piotr, Military Aircraft of Eastern Europe. (2) Bombers & Attack Aircraft, Hong Kong 1992
- Kopenhagen, Wilfried, Sowjetische Bombenflugzeuge, Berlin, 1989, ISBN 3-344-00391-7
- Kopenhagen, Wilfried, Tupolew Tu-16, in: Fliegerkalender der DDR 1982, hg. v. Wolfgang Sellenthin, Berlin 1981, S. 87-97
Sivulta puuttuu