Tämä on lupaava artikkeli.

Purpendicular

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 4. toukokuuta 2011 kello 12.31 käyttäjän Tanár (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Purpendicular
Deep Purple
Studioalbumin Purpendicular kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1995 – 1996
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta helmikuu 1996
Yhdysvallat huhtikuu 1996
 Tuottaja(t) Deep Purple
 Tyylilaji hard rock, heavy metal
 Kesto 62.16
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta BMG
Yhdysvallat CMC International, Prominent Records
Listasijoitukset
  • Ruotsi 3. (16. helmikuuta 1996)[1]
  • Suomi 9. (viikko 6, 1996)[2]
  • Itävalta 16. (18. helmikuuta 1996)[3]
  • Sveitsi 17. (18. helmikuuta 1996)[4]
  • Norja 30. (viikko 7, 1996)[5]
  • Belgia 47. (16. maaliskuuta 1996)[6]
  • Alankomaat 87. (2. maaliskuuta 1996)[7]
Deep Purplen muut julkaisut
The Battle Rages on...
1993 		Purpendicular
1996 		Abandon
1998

Purpendicular on brittiläisen rock-yhtye Deep Purplen viidestoista studioalbumi. Se äänitettiin vuosina 1995–1996 ja julkaistiin vuoden 1996 helmikuussa. Purpendicular oli Deep Purplen ensimmäinen albumi, jossa oli mukana Yhdysvaltalainen kitaristi Steve Morse. Se oli samalla yhtyeen ensimmäinen studioalbumi, joka ei noussut Yhdysvaltain Billboard 200 -albumilistalle.[8] Myöskään Isossa-Britanniassa albumi ei yltänyt Top 40 -listalle.

Tuotanto

Alkuperäiskitaristi Ritchie Blackmoren jätettyä Deep Purplen lopullisesti vuoden 1993 lopulla[9] hänen tilalleen tuli ensin lyhyeksi aikaa Joe Satriani[10] ja sitten pysyvästi vuodesta 1994 Steve Morse. Muuten kokoonpano oli sama kuin yhtyeen tunnetuin, Mark II, eli Ian Gillan (laulu), Roger Glover (basso), Jon Lord (koskettimet) ja Ian Paice (rummut).[11] Uusi kokoonpano paransi ilmapiiriä yhtyeessä huomattavasti, sillä määräilevä Blackmore oli edellisinä vuosina päättänyt yhtyeen musiikillisesta linjasta pitkälti omin päin. Omien ideoiden esiintuomista ei enää pelätty ja jäsenet päättivät merkitä kaikki kappaleet koko yhtyeen yhdessä tekemiksi.[12] Uuden albumin äänitykset aloitettiin 1995.[13]

Äänityksiä tehtiin konsertoinnin lomassa noin vuoden ajan.[13] Yhtye kehitti monet kappaleideat jammailemalla. Monesti ne saivat alkunsa Morsen ja rumpali Ian Paicen jammailuista, johon muut saattoivat varsin vapaasti liittyä mukaan. Gillan lauloi usein ilman mikrofonia, tullen fyysisesti toisten lähelle, koska (Morsen mukaan) "sellaisessa tilanteessa on taikaa". Morse piti muutenkin uuden yhtyeensä työskentelytavoista. Albumin tuottajana toimi basisti Roger Glover.[14]

Tyyli

Yhtyeen tyyli muuttui uudella albumilla huomattavasti. Merkittävin muutos oli Morsen hyvin nopeatempoinen kitaransoitto.[13] Myös sanoitukset muuttuivat aikuismaisempaan suuntaan, sillä Gillanin mukaan viisikymmenvuotiaan pitäisi kirjoittaa sanoituksia muustakin kuin naisista ja rock-elämästä.[15] Albumin nimi "Purpendicular" on sanaleikki joka kuvastaa tätä tyylillistä muutosta – nimen kanssa samalla tavoin lausuttu englannin sana "perpendicular" tarkoittaa pysty- tai kohtisuoraa.[13]

Albumin kappalemateriaali on monipuolista. "Soon Forgottenin" melodiat kulkevat riitasoinnuissa ja "The Purpendicular Waltzin" rumpukompit varsin monimutkaisissa tahtilajeissa. "The Aviator", "Loosen My Strings" ja "Sometimes I Feel Like Screaming" ovat otteeltaan rauhallisempia.[15] "Hey Cisco" esittelee Morsen nopeita kitarajuoksutuksia,[16] kun taas "A Touch Away" oli Purpendicularin ilmestyessä yhtyeen ensimmäinen varsinainen balladi.[17] Äänityksistä jäi yli kappale "The Stallion", jota ei ainakaan toistaiseksi ole julkaistu virallisesti.[18]

Julkaisu

Ennen Purpendicularin ilmestymistä yhtye julkaisi 1996 humoristisen bluessinglen[13][19] "The Turtle Island Shuffle". Singleä jaettiin vain yhtyeen fan clubin jäsenille ja sopimussyistä sekä yhtye ("Dick Pimple") että jäsenet käyttivät siinä peitenimiä.[20] Itse albumi julkaistiin myöhemmin samana vuonna. Yhdysvalloissa sen julkaisi CMC/Prominent Records[21] ja Britanniassa BMG:n RCA Records.

Vastaanotto

Kaupallinen menestys

Purpendicularin kaupallinen menestys jäi yhtyeen aiempia julkaisuja vähäisemmäksi. Deep Purplen kotimaassa Britanniassa paras sijoitus oli 58, mikä on sen jälkeen jäänyt parhaaksi yhtyeen studioalbumin sijoitukseksi maassa. Yhdysvalloissa albumi ei noussut lainkaan listoille.[22] Parhaiten levy sijoittui Ruotsissa, jossa se nousi kolmannelle sijalle.[1] Suomessa albumin sijoitus oli parhaimmillaan yhdeksäs.[22] Suhteellisen heikosta menestyksestä huolimatta albumi osoitti yhtyeen voivan jatkaa ilman Blackmorea, monien esittämistä vastakkaisista arveluista huolimatta.[13]

Kriitikoiden suhtautuminen

Purpendicularin radikaali tyyli ja varsinkin Morsen Blackmoresta poikkeava soittotyyli hämmensi aluksi monia faneja[13][16] mutta se sai kuitenkin kriitikoilta hyvän vastaanoton.[22] Kerrangin albumilistalla Purpendicular kipusi maaliskuussa 1996 suoraan ensimmäiselle sijalle ja Martin Popoffin julkaisemalla 500 parhaan heavy metal -albumin listalla albumi löytyy sijalta 294.[22]

Heikki Heinon mielestä albumi on yhtyeen paras sitten 1975 julkaistun Come Taste the Bandin. Deep Purple - vuodet 1967–2006 -kirjassaan hän sanoo että "levy oli hieno näyttö siitä, että yhtye pystyi uudistumaan ja tekemään monipuolista ja mielenkiintoista musiikkia."[13] Albumista kirjoittamassaan arvostelussa hän kutsuu sitä "rohkeaksi ja onnistuneeksi yritykseksi tehdä jotain uutta ja selvästi vanhasta poikkeavaa", antaen arvosanan 8/10.[16]

Allmusicin arvostelija Glen Miller kehuu Purpendicularin monipuolisuutta ja kuvailee sitä yhtyeen pitkän uran "seikkailullisimmaksi" albumiksi. Hänestä "Sometimes I Feel Like Screaming" on Deep Purplen parhaita kappaleita vuosiin. Albumi saa häneltä kolme tähteä viidestä.[17] Myös kriitikko George Starostin kehuu yhtyettä laadukkaan heavy-albumin julkaisusta niinkin myöhäisessä vaiheessa uraansa, vaikkei levy hänestä nousekaan huippuaikojen tasolle.[23]

Kiertue

Yhtyeen aiemmat kitaristit olivat usein esittäneet konserteissa myös soolotuotantoaan. Morse ei kuitenkaan halunnut tehdä samoin, kun yhtye hänen liityttyään tiedusteli asiaa.[14] Alkuvaiheessa Morse soitti vanhat kappaleet vielä varsin samalla tavoin kuin Blackmore,[22] mutta yhtyeen keikkailtua noin vuoden Purpendicularin äänitysten ohessa[13] hän oli kehittänyt jo oman tyylinsä soittaa Blackmoren aikaiset kappaleet. Soittolistassa oli klassikkojen lisäksi paljon uuden albumin raitoja ja harvinaisempia kappaleita.[22] Tiheiden miehistönvaihdosten vuoksi kärsinyttä imagoa päätettiin parantaa runsaalla keikkailulla – 1996 yhtye soittikin yli sata keikkaa.[24]

Kappaleet

  1. Vavoom: Ted the Mechanic – 4.16
  2. Loosen My Strings – 5.57
  3. Soon Forgotten – 4.47
  4. Sometimes I Feel Like Screaming – 7.29
  5. Cascades: I'm Not Your Lover – 4.43
  6. The Aviator – 5.20
  7. Rosa's Cantina – 5.10
  8. A Castle Full of Rascals – 5.11
  9. A Touch Away – 4.36
  10. Hey Cisco – 5.53
  11. Somebody Stole My Guitar – 4.09
  12. The Purpendicular Waltz – 4.45

Bonuskappale Yhdysvaltain ja Japanin painoksissa:

  2. Don't Hold Your Breath – 4.39

Kokoonpano

Lähteet

  • Heino, Heikki: Deep Purple - vuodet 1967–2006. 2. muutettu painos teoksesta Deep Purple - Syvän purppuran vuodet 1967-2004. Tampere: POP-lehti, 2006. ISBN 952-5546-21-7.

Viitteet

  1. ↑ a b Deep Purple - Purpendicular (Album) swedishcharts.com. Viitattu 1. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
  2. ↑ Deep Purple - Purpendicular (Album) finnishcharts.com. Viitattu 1. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
  3. ↑ Deep Purple - Purpendicular (Album) austriancharts.at. Viitattu 1. heinäkuuta 2009. (saksaksi)
  4. ↑ Deep Purple - Purpendicular (Album) hitparade.ch. Viitattu 1. heinäkuuta 2009. (saksaksi)
  5. ↑ Deep Purple - Purpendicular (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 1. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
  6. ↑ Deep Purple - Purpendicular (Album) ultratop.be. Viitattu 1. heinäkuuta 2009. (ranskaksi)
  7. ↑ Deep Purple - Purpendicular (Album) dutchcharts.nl. Viitattu 1. heinäkuuta 2009. (hollanniksi)
  8. ↑ Deep Purple - Charts & Awards allmusic.com. Viitattu 1. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
  9. ↑ Heino, s. 184.
  10. ↑ Heino, s. 186.
  11. ↑ Heino, s. 189-190.
  12. ↑ Heino, s. 190-191.
  13. ↑ a b c d e f g h i Heino, s. 191-192.
  14. ↑ a b Heino, s. 191.
  15. ↑ a b Heino, s. 192-193.
  16. ↑ a b c Heino, Heikki: Purpendicular 1996 psof.fi. 23.01.2006. Perfect Strangers of Finland -yhdistyksen kotisivut (psof.fi). Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)
  17. ↑ a b Miller, Glen: Purpendicular allmusic. All Media Guide. Viitattu 15.11.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Heino, s. 194.
  19. ↑ Heino, s. 271.
  20. ↑ Dick Pimple rockdetector.com: MusicMight. Viitattu 23.3.2011. (englanniksi)
  21. ↑ Heinos, s. 272.
  22. ↑ a b c d e f Heino, s. 193.
  23. ↑ Starostin, George: Purpendicular starling.rinet.ru. Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)
  24. ↑ Heino, s. 193-194.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Purpendicular&oldid=10137631”