Terhi Nieminen-Mäkynen
Terhi Eila Helena Nieminen-Mäkynen (ent. Nieminen, o.s. Nupponen,[1] s. 12. syyskuuta 1946 Helsinki) on suomalainen poliitikko. Hän toimi Liberaalisen Kansanpuolueen (LKP) kansanedustajana Uudenmaan läänin vaalipiiristä 1975–1983.[2]
Nieminen-Mäkynen toimi urallaan useissa kansainvälisissä tehtävissä.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nieminen-Mäkynen syntyi Helsingissä, mutta vietti lapsuutensa Muhoksella. Perheen äiti työskenteli valokuvaajana ja isä autonasentajana. Vuonna 1957 perhe muutti Tikkurilaan.[1]
Nieminen-Mäkynen valmistui ylioppilaaksi Tikkurilan yhteiskoulusta vuonna 1965 ja valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1973.[2] Hän opiskeli yleistä valtio-oppia ja toimi Kannunvalajien tiedotussihteerinä useita vuosia. Nieminen-Mäkynen oli myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen edustaen Liberaalista opiskelijaliittoa. Hän toimi opiskeluaikoinaan myös Liberaalisen Nuorisoliiton puheenjohtajana.[1]
Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nieminen-Mäkynen työskenteli pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan tutkimussihteerina 1973 ja ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyösihteerinä 1973–1989.[2] Ulkoministeriön virkailijana ollessaan hän suoritti myös kansainvälisten asioiden valmennuskurssin.[1]
Kansanedustajauransa jälkeen Nieminen-Mäkynen toimi virkavapaalla ulkoministeriöstä Bahrainin kunniakonsulaatin sihteerinä 1985–1989. Hän työskenteli Lontoon kunniakonsulaatin sihteerinä 1989–1993 ja oli muun muassa opetusministeriön alaisen CIMO:n yhdyshenkilö.[1][2]
Nieminen-Mäkynen toimi vuosina 1999–2000 siviilivirkailijana Kosovossa YK:n UNMIK-operaatiossa.[2] Hän työskenteli Prizrenin kaupungin pormestarina vastaten infrastruktuurin jälleenrakentamisesta. Myöhemmin Nieminen-Mäkynen toimi vuosina 2007–2008 Pristinassa mentorina ihmiskaupan vastaisessa Suomen ulkoministeriön rahoittamassa ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n toteuttamassa hankkeessa. Vuosina 2012–2014 hän oli EUPOLin Afganistanin ihmisoikeus- ja tasa-arvoyksikön päällikkö. Nieminen-Mykänen toimi Afganistanissa myös vuosina 2004 ja 2006 Suomen Unifemin tehtävissä.[1]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunnallisvaaleissa 1968 Nieminen-Mäkynen oli ensimmäistä kertaa ehdolla Helsingin maalaiskunnan valtuustoon LKP:n ehdokkaana ja tuli valituksi. Hän oli tuolloin Lasse Lehtisen ohella nuorin Suomen nuorin kunnanvaltuutettu. Nieminen-Mäkynen jatkoi valtuustossa vuoteen 1988 maalaiskunnan muututtua ensin Vantaan kauppalaksi 1974 ja kaupungiksi vuonna 1976.[1]
Eduskuntaan Nieminen-Mäkynen oli ensimmäistä kertaa ehdolla vuoden 1972 vaaleissa, muttei tullut valituksi.[1] Vuoden 1975 eduskuntavaaleissa hänet valittiin ja hän istui eduskunnassa kaksi kautta vuoteen 1983.[2] Nieminen-Mäkynen vaikutti muun muassa Pohjoismaiden neuvoston talousvaliokunnassa yhdessä Olof Palmen, Gro Harlem Brundtlandin ja Anker Jørgensenin kanssa. Heidän aloitteestaan kehittyi Nordjobb-ohjelma. Nieminen-Mäkynen kuului myös Parlamenttienvälisen liiton (IPU) Suomen ryhmän johtokuntaan.[2]
Nieminen-Mäkynen oli presidentin valitsijamies vuosien 1978 ja 1982 presidentinvaaleissa.[2] Vuoden 1982 vaalissa hän oli ainoa LKP:n ehdokkaan Helvi Sipilän saama valitsijamies.[1][3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nieminen-Mäkynen oli vuosina 1968–1977 naimisissa Erkki Olavi Niemisen kanssa. He erosivat ja vuonna 1979 hän avioitui kansanedustaja Toivo Mäkysen kanssa.[2] Molemmat jäivät pois eduskunnasta vuonna 1983.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Martikainen, Timo: Terhi Nieminen-Mäkynen – vahva vaikuttaja kotimaassa ja kansainvälisesti Naisten Ääni -tietokanta. Suomalainen Naisliitto ry. Viitattu 28.3.2016.
- ↑ a b c d e f g h i Terhi Nieminen-Mäkynen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Savola, Hannu (toim.): Näin saatiin presidentti: raportti Kekkosen kauden päättymisestä ja vuosikymmenen presidentinvaaleista 1982, s. 142. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö, 1982. ISBN 951-9134-83-2.
| ||||||
| ||||||
|
