Sutela (Narvusi)
| Sutela Волково, Volkovo |
|
|---|---|
  Sutela |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Narvusi |
| Ensimmäinen maininta | 1584 |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 32 |
Sutela[1] (ven. Во́лково, Volkovo) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Narvusin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Rosonajoen rannalla[2] kahdeksan kilometriä[3] Suuresta-Narvusista etelään. Kylässä on 32 asukasta (vuonna 2010)[4].
Kylä mainitaan ensimmäisen kerran ruotsalaismiehityksen aikana vuonna 1584 nimellä Sutella[5]. Vuonna 1848 siellä asui 72 inkerikkoa ja 29 inkerinsuomalaista. Inkerikot kuuluivat Haavikon ortodoksiseen ja suomalaiset Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan.[6] Kylän suomalaissukuja olivat Ahonen, Lahna ja Varkki[7]. Sutelan talonpojat olivat vuodesta 1797 lähtien Iittovan kartanon maaorjia. Kartanon omistanut kreivi Karl Robert von Nesselrode luovutti heidät vuonna 1848 velkojensa korvauksena valtiolle.[8]
Vuonna 1862 Sutelassa oli 18 taloa ja 118 asukasta[9]. Vuonna 1899 se kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Väestönlaskennan mukaan kylän kaikki 214 asukasta olivat ”suomalaisia”, mutta luterilaisia heistä oli vain 43.[10]
Neuvostoaikana Sutela muodosti aluksi Narvan volostiin ja sittemmin Jaaman piiriin kuuluneen kyläneuvoston. Vuonna 1928 se liitettiin Suuren-Narvusin ja vuonna 1930 Kukkosin kyläneuvostoon. Vuonna 1928 kylässä oli 166 ja vuonna 1958 87 asukasta.[11]
Sutela koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista. Sinne johtaa maapohjainen tie Luutsan ja Kopolan (ven. Pervoje Maja) väliseltä maantieltä. Kylästä on linja-autoyhteydet Jaamaan, Ivangorodiin ja Laukaansuuhun. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan sata henkeä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 279. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Kuzjomkinskoje selskoje poselenije munitsipalnogo obrazovanija Kingiseppski munitsipalnyi raion Leningradskoi oblasti fgis.economy.gov.ru. 2013. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 12.2.2017.
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 94. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 12.2.2017.
- ↑ Dmitrijev, A. V.: Toponimija Ivangorodskogo lena 1580-h godov. Material dlja istoriko-toponimitšeskogo slovarja Ingermanlandii. Linguistica Uralica, 2016, 52. vsk, nro 4, s. 247–265. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40, 87. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
- ↑ Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 197–198. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6.
- ↑ Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 213. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 18, 23–24. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti classif.spb.ru. Arkistoitu 25.2.2015. Viitattu 12.2.2017.