Narvusi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Narvusi
Кузёмкино, Kuzjomkino
Suuren-Narvusin kylää.
Suuren-Narvusin kylää.
vaakuna
vaakuna

Narvusi

Koordinaatit: 59°35′1″N, 28°10′48″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 197,14 km²
Väkiluku (2012) 1 300









Luterilainen Pyhän Andreaan kirkko.
Narvusin kunta Jaaman piirin kartalla.

Narvusi (ven. Кузёмкино, Kuzjomkino) on kyläryhmä ja maalaiskunta Leningradin alueen Jaaman piirissä Venäjällä. Kunnan hallinnollinen keskus on Suuren-Narvusin (ven. Bolšoje Kuzjomkino) kylä[1]. Se sijaitsee Laukaanjoen alajuoksulla 45 kilometriä Jaamasta luoteeseen. Kylässä on vajaat tuhat ja kunnassa 1 300 asukasta (vuonna 2012)[2].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narvusin kunnan pinta-ala on 197,14 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Laukaansuun, kaakossa Suuren-Lutskan ja etelässä Ivangorodin kuntiin, lounaassa Viroon ja lännessä Narvanlahteen.[1] Pinta-alasta 62,7 % on metsää, 33,1 % maatalousmaata ja 3,0 % asuinaluetta[3]. Laukaanjoen ja Narvanlahden välinen alue on rajavyöhykettä[4].

Pinnanmuodostukseltaan alue on jääkauden muovaamaa kumpuilevaa tasankoa. Seudulla on paljon soita, ja Narvanlahden rannalla on hiekkadyynejä.[5] Kunnan itärajalla virtaa Laukaanjoki ja länsirajalla Narvanjoki, joita yhdistää Rosonajoki ja sen sivuhaara Kullanjoki. Hyötykaivannaisiin kuuluu rakennushiekka.[6]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu 17 kylää: Dalnjaja Poljana, Gorka, Haavikko, Hanikke, Kallivieri, Karstala, Pieni-Narvusi (Maloje Kuzjomkino), Ropsu, Saarkylä, Struuppa, Sutela, Tiensuu, Udarnik, Uusi-Narvusi (Novoje Kuzjomkino), Vanhakylä, Vyötermaa ja Väikylä[1]. Suuren-Narvusin jälkeen suurimmat keskukset ovat noin 80 asukkaan Haavikko ja Ropsu[2]. Kylissä on paljon kesäasutusta[7]. Kesäasukkaita arvioidaan olevan lähes yhtä paljon kuin vakituisia[8].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan alueelta on tehty esihistoriallisia arkeologisia löytöjä. Sen kanta-asukkaat olivat vatjalaisia ja inkeroisia, joiden joukkoon tuli myöhemmin slaaveja. Keskiajalla alue kuului Novgorodin tasavaltaan ja myöhemmin Moskovan Venäjään. Ruotsalaiset valtasivat sen 1600-luvun alussa, ja autioituneisiin kyliin muutti luterilaisia inkerinsuomalaisia.[9][10] Narvusin eli Kosemkinan luterilainen seurakunta perustettiin viimeistään vuonna 1640[11].

Venäjä valtasi Inkerin takaisin 1700-luvun alussa. Narvusin talonpojat joutuivat ensin Aleksandr Menšikovin ja hänen jälkeensä eri aatelissukujen maaorjiksi. Haavikon lähellä sijaitsi Iittovan ja nykyisen Udarnikin paikalla Ropsun kartano. Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen perustettiin volosti, jonka keskuspaikka oli aluksi Väikylässä ja 1900-luvun alusta lähtien Narvusissa. Venäjän kansalaissodan jälkeen volostin länsiosa liitettiin Tarton rauhassa Viroon. Neuvostoliitolle jääneestä osasta muodostettiin Narvusin kyläneuvosto.[12][10]

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset siirsivät alueen suomalaiset, inkeroiset ja vatjalaiset Suomeen. Sodan jälkeen heidät palautettiin takaisin Neuvostoliittoon, jossa vain harvat pääsivät takaisin kotiseudulleen. Vuonna 1946 perustettiin Udarnikin sovhoosi, joka värväsi työntekijöitä Venäjän muista osista. 1960–1970-lukujen vaihteessa Suuren-Narvusin ja Ropsun välille rakennettiin sovhoosin keskustaajama viisikerroksisine asuintaloineen ja palveluineen. Kyläneuvosto muutettiin vuoden 1994 alusta Narvusin volostiksi. Nykyinen maalaiskunta on perustettu vuonna 2006.[13][10]

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan tärkein liikenneväylä on Luutsan ja Kopolan (ven. Pervoje Maja) välinen asfaltoitu maantie. Sen varrella sijaitsevista kylistä on linja-autoyhteydet Jaamaan, Ivangorodiin ja Laukaansuuhun.[14]

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat erilaiset palvelut ja maatalous. Aikaisemmin tärkein työnantaja, maatalousyritys Pribrežnoje on tehnyt konkurssin ja lopettanut toimintansa. Valtaosa työvoimasta käy töissä kunnan ulkopuolella.[15]

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kerhotalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja joukko kauppoja. Kauppoja on myös Haavikossa, Kallivierissä ja Väikylässä.[16] Suuressa-Narvusissa toimii luterilainen ja ortodoksinen seurakunta[17].

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallinen nähtävyys on Suuren-Narvusin vuonna 1879 rakennettu luterilainen Pyhän Andreaan kirkko. Seudulla on myös useita toisen maailmansodan muistomerkkejä.[18] Väikylän lähellä toimii lasten kesäleiri ja Vanhassakylässä lomakylä ja hotelli[19].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Materialy, s. 14.
  2. ↑ a b Materialy, s. 74.
  3. ↑ Materialy, s. 49.
  4. ↑ Materialy, s. 146.
  5. ↑ Materialy, s. 22.
  6. ↑ Materialy, s. 28–30.
  7. ↑ Materialy, s. 154.
  8. ↑ Materialy, s. 74–75.
  9. ↑ Materialy, s. 14–15.
  10. ↑ a b c Kuzjomkinskoje selskoje poselenije: Obštšije svedenija kuzemkinomo.ru. Arkistoitu 18.7.2014. Viitattu 24.4.2015. (venäjäksi)
  11. ↑ Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940, s. 180. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4.
  12. ↑ Materialy, s. 15–16.
  13. ↑ Materialy, s. 16.
  14. ↑ Materialy, s. 87–92.
  15. ↑ Materialy, s. 69–73.
  16. ↑ Materialy, s. 85.
  17. ↑ Materialy, s. 71–72.
  18. ↑ Materialy, s. 122–123.
  19. ↑ Materialy, s. 70–71.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Narvusi&oldid=21824766”