Luutsa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luutsa[1] (vatjaksi Luutsa, ven. Лужицы, Lužitsy) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Laukaansuun kunnassa. Se sijaitsee Laukaanlahden pohjukassa muutaman kilometrin päässä Laukaanjoen suusta itään. Luutsa on Liivakylän ja Joenperän ohella yksi kolmesta kylästä, jossa vielä puhutaan vatjaa. Kylässä toimi vatjalaisten kansanmuseo, jonka johtajana on Tatjana Jefimova. Kylässä pidetään myös vatjalaisten perinteisiä kesäjuhlia heinäkuussa[2]. Museo kuitenkin poltettiin, ja uusittukin museo poltettiin parin vuoden sisällä. Sen jälkeen Jefimova ei fyysistä museota enää Luutsaan suunnitellut. Sen sijaan perustettiin Inkerin kulttuuriseuran tuella Internetiin vatjan virtuaalimuseo. Jefimova oli tapahtuneesta niin stressaantunut, että hän muutti pois paikkakunnalta.[3]

Vuonna 2010 alkoi Luutsan kylään kohota iso pyöröhirsitalo. Venäjällä hallinnolla ei ole tapana kertoa paikkakuntien asukkaille, mitä heidän asuinalueillaan tapahtuu. Niinpä kukaan ei oikein tiennyt, mitä rakennettiin. Rakennustyömaan viereen ilmestyi taulu, joka kertoi paikalle nousevan uuden vatjalaismuseon, jonka rahoittaa aluehallinto ja satamalaitos. Museo rakennettiin parissa vuodessa. Se on perinteistä vatjalaistaloa mukaileva pyöröhirsitalo kivimuureineen, siinä on näyttely- ja kokoustilat, jopa uunit, mutta vain lavasteet: tulta niihin ei voi laittaa. Lavasteita ovat myös pihalle pystytetty kaivo ja liekku, eli keinu. Paikalliset ihmiset ovat alkaneet tuoda museoon säilyneitä vanhoja esineitään, joten sillä on jo jonkinlainen pesämuna. Museolla on myös järjestetty vatjalaisten kesäjuhlia. Ongelmana on ollut, että vaikka museorakennus saatiin julkisilla ja liike-elämän lahjoitusrahoilla pystytetyksi, katsovat rahoittajat osuutensa loppuneeksi.[3]

Kylä oli todennäköisesti olemassa jo 1500-luvulla. Kylä yhdistettiin 1800-luvulla Saviojan kylän kanssa. Molemmat kylät kuuluivat Saviojan kartanoon. Kylän lähellä sijaitsee Luizinan kartano.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 135. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Hyviä uutisia Vatjanmaalta Inkerin Kulttuuriseura ry. Viitattu 11.9.2009.
  3. a b Kuinka vatjalaiset museoitiin | web.archive.org. 9.8.2021. Arkistoitu 9.8.2021. Viitattu 6.10.2022.
  4. Talve, Ilmar: Vatjalaista kansankulttuuria. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1981. ISBN 951-9019-46-4.
Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.