Sulo Uutto

Sulo Uutto (vuoteen 1936 Nyman, 14. tammikuuta 1902 Huittinen – 11. huhtikuuta 1986 Punkalaidun) oli punkalaitumelainen itseoppinut valokuvaaja, jolla oli valokuvausliike Punkalaitumen keskustassa 1921–1964. Uutto kuvasi studiossaan ja erilaisissa tilaisuuksissa tuhansittain henkilökuvia sekä tallensi paikkakunnan rakennuskantaa, kulttuuriympäristöä ja työtapoja. Hän lahjoitti valokuvaajan-elämäntyönsä, 17 000 pääosin lasista negatiivia, Punkalaitumen Museo- ja Kotiseutuyhdistykselle vuonna 1974.

Sulo Uutto syntyi värjäri Viktor Nymanin ja Tekla o.s. Rajalan perheen esikoisena Huittisissa 1902. Perhe muutti vielä samana vuonna Punkalaitumen Sarkkilaan, jossa isä Viktor ryhtyi harjoittamaan ammattiaan. Myöhemmin hän perusti Sarkkilaan tekstiileihin erikoistuneen kauppaliikkeen rakennuttamaansa asuin-liiketaloon. Sulo, jonka sukunimi tuolloin oli vielä Nyman, kävi kansakoulun ja opetteli isänsä jalanjäljissä värjärin ammatin. Isä hankki esikoiselleen 1918 ensimmäisen kameran, johon Sulo tutustui perin pohjin. Sulo oli juuri sitä ennen hankkinut omilla tienesteillään itselleen polkupyörän. Ajatus valokuvauksesta ammattina syntyi vuonna 1920, kun Sulo sai ostaa Punkalaitumella Ablamat-merkkisen, ammattitasoisen paljekameran. Kuvan koko oli 9x12 cm.

Sulo Nyman perusti valokuvaamon isänsä liiketalon pihapiiriin, vanhaan punamullattuun kestikievarirakennukseen. Kuvaamotoiminta alkoi vuonna 1921. Samalla hän alkoi pitää kuvauspäiväkirjaa pieniin sinisiin ruutuvihkoihin. Niihin merkittiin lyijykynällä kuvausvuosi, negatiivilaatikon numero, kuvan numero ja aihe. Aihemerkinnät ovat kovin lyhyitä ja jälkeenpäin tutkittuina monesti vaikeaselkoisiakin. Vuonna 1923 Sulo suoritti varusmiespalveluksensa Riihimäellä, Teknillisessä Kenttälennätinpataljoonassa, jossa hän sai opetella radiotekniikan. Kuvaamo on merkitty rekisteriin vasta vuonna 1926 Sulo Nymanin nimellä, jolloin hän aloitti myös radioliiketoiminnan.

Sulo Uuton ensimmäiset kuvattavat olivat luonnollisesti oman perheen väkeä: äiti, isä ja sisarukset. Kotiväki olikin Sulolle tärkeä. Sisarukset ovat kuvissa usein hyvinkin luontevia ja vapautuneita, joten heidät erottaa helposti muista, kuvaustilannetta jännittäneistä asiakkaista. Perhe oli myös erilaisten valokuvauskokeilujen, kuten valaistusolosuhteiden, linssien ja suodattimien koekaniineja. Joskus sisarukset toimivat myös kuvaajina, varsinkin Impi-sisar näyttää kuvauspäiväkirjojen mukaan tarttuneen silloin tällöin kameraan. Sulo Nyman ei koskaan perustanut omaa perhettä ja asui ikänsä vanhempiensa talon pihapiirissä.

Sulo Uuton studio oli vaatimaton, kuten koko mieskin. Vuosien mittaan tapahtui kuitenkin pientä kehitystä. Kuvissa tulevat tutuiksi ateljeen pöytä ja tuoli tai kahdenistuttava keinutuoli, joka silloin tällöin on haettu kuvaan mukaan. Myös Nymanin talossa on kuvattu omaa väkeä ja asiakkaita. Kuvattavat ovat milloin keittiössä, kuistilla tai etenkin pihamaalla, johon asiakkaat saattoivat poiketa uusissa talvitamineissaan tai kesäasuissaan ehkä potkukelkan tai polkupyörän kanssa. 1920-luvun lopulta 1930-luvulle tullaan usein valokuvauttamaan omaa autoa.

Kalevalan riemuvuonna, Snellmanin päivänä 12.5.1935 Nymanin perheen lapset vaihtoivat sukunimensä Nymanista Uutoksi. Äiti Tekla ja isä Viktor, joka oli kotoisin Ulvilasta ja alkujaan ruotsinkielinen, jäivät Nymaneiksi. Vuonna 1936 on rekisteröity toiminimi Sulo Uuton Radio- ja Valokuvausliike. Liikkeen repertuaariin kuuluivat myös polkupyörät ja niiden varaosat.

Sulo Uuton kuvausmatkat ulottuivat naapurikuntien puolellekin, Tyrvääseen, Urjalaan ja Alastarolle, Punkalaitumen rajan tuntumaan kuitenkin. Kuvausmatkoilla hän liikkui polkupyörällä, talvisin suksilla ja myöhemmin Simson-merkkisellä mopollaan. Arvattavasti vähän kauempana sijaitsevista kuvauskohteista hänet saatettiin hakea paikalle hevosella tai autolla. Kuvausaiheista valtaosa on henkilökuvia. Sulo Uutto tallensi myös punkalaitumelaista rakennuskulttuuria, maisemia ja työntekoa. Harvoin hän kuitenkin kulki kuvailemassa, vaan näyttää siltä, että kuvaukset on voittopuolisesti tehty tilauksesta.

Sulo Uuton oppi-isää on arvailtu. Hänen aloittaessaan kuvaamisen 1910-luvun lopulla Punkalaitumella oli useita oman toimen ohella toimineita valokuvaajia: maanviljelijä Ilmari Suonto, kelloseppä ja monttööri J.N. Mäkinen ja kansanedustaja Kalle Salminen. Lisäksi paikkakunnalla kävi varmaankin myös kiertäviä valokuvaajia. Omaa osaamistaan Sulo joka tapauksessa jakoi auliisti. Hän opetti alalle punkalaitumelaissyntyisen Tuomo Lehtiön, joka perusti valokuvaamon kotitaloonsa Sarkkilaan 1953.

Valokuvaustoiminnalle oli jatkaja, jonka puoleen asiakkaat alkoivat yhä useammin kääntyä. Eläkeikään ehtinyttä Sulo Uuttoa kiinnostivat radiot ja etenkin polkupyörät, joiden myyntiin ja huoltoon hän halusi varata enemmän tilaa. Vuonna 1964 hän otti viimeiset kuvauspäiväkirjaan kirjatut tilauskuvaukset ja lopetti valokuvaamotoimintansa. Kymmenen vuotta myöhemmin hän päätti lahjoittaa kaikki kuvausuransa aikana kertyneet negatiivit, noin 17 000 kappaletta, Punkalaitumen Museo- ja Kotiseutuyhdistykselle. Negatiivit on luetteloitu ja tallennettu yhdistyksen arkistoon asianmukaisesti. Yhdistys on digitoinut negatiiveja hankerahoituksen turvin ja järjestänyt kymmeniä kuvien tunnistus- ja katselutilaisuuksia vuodesta 2019.

Ansiomerkit

Sulo Uutto oli tärkeä tiedonantaja Museovirastolle, jonka kansanperinteen keruukilpailuihin ja kyselyihin hän vastasi perusteellisella tavallaan. Museoviraston Kansatieteen toimisto palkitsi hänet 1972 hopeisella ansiomerkillä.

Lähteet

• Punkalaitumen Museo- ja Kotiseutuyhdistys, Sulo Uutto -kokoelma: negatiiveja, kuvauspäiväkirjoja ja Sulo Uuton muistiinpanoja
• Sulo Uuton negatiivikokoelma Punkalaitumella issuu.com. Viitattu 15.8.2023.
• Punkalaitumen kuvaajan syntymästä 120 vuotta - Tunnistustyössä pääsee auttamaan maatalousnäyttelyssä Yli-Kirralla. Alueviesti, 21.6.2022. Artikkelin verkkoversio.