Sukellusvene U-96

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sukellusvene U-96
Das Boot
Das Boot kansi.jpg
Ohjaaja Wolfgang Petersen
Käsikirjoittaja Kirja:
Lothar-Günther Buchheim
Käsikirjoitus:
Wolfgang Petersen
Tuottaja Günter Rohrbach
Säveltäjä Klaus Doldinger
Kuvaaja Jost Vacano
Leikkaaja Hannes Nikel
Pääosat Jürgen Prochnow
Klaus Wennemann
Herbert Grönemeyer
Valmistustiedot
Valmistusmaa Länsi-Saksa
Tuotantoyhtiö Bavaria Film GmbH
Columbia Pictures
Ensi-ilta 1981
Kesto 149 min / 209 min (director's cut) / 293 min (minisarja)
Alkuperäiskieli saksa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Sukellusvene U-96 (alkuperäisnimeltä Das Boot) on Lothar-Günther Buchheimin samannimiseen romaaniin perustuva saksalainen sotaelokuva. Se on laajennettu viisituntiseksi televisiosarjaksi.

Vuonna 1982 Sukellusvene U-96 sai kuusi Oscar-ehdokkuutta, mikä oli ennätys ei-amerikkalaiselle elokuvalle.lähde? Sukellusvene U-96 oli kaikkien aikojen menestyksekkäin Yhdysvalloissa levitetty ulkomainen elokuva.lähde? Elokuva aukaisi ohjaajalleen Wolfgang Petersenille ovet Hollywoodiin.

Syy Sukellusvene U-96 suurelle menestykselle Saksassa liittyi tuon ajan yleiseen tilanteeseen. Kylmän sodan kiihtyessä Saksan rauhanliike kasvoi suureksi kansanliikkeeksi. Saksan media alkoi muistella myös Hitlerin Saksan aikaa rivimiehiin ja kansalaisiin kohdistuvalla myötätunnolla; Sukellusvene U-96 ja Kotiseutu-tv-sarja olivat suuria menestyksiä. Muualla Euroopassa elokuvan suosiota kasvatti se, että se oli onnistunut eurooppalainen toimintaelokuva ja toisaalta uuden aallon sotaelokuva, jonka tarinassa oli Tuntemattoman sotilaan tyylistä pasifismia.

Sisällysluettelo

Tarina [muokkaa]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan alkutekstit kertovat, että 40 000 miestä palveli Saksan sukellusveneillä toisessa maailmansodassa ja heistä 30 000 ei koskaan palannut.

Tapahtumat alkavat syksyllä 1941 ranskalaisessa satamaravintolassa, jossa sukellusvenemiehistöt juhlivat. Korkean kunniamerkin saanut sukellusvenepäällikkö pitää päihtyneenä Churchillia julkisesti mutta Hitleriä rivien välistä pilkkaavan kiitospuheen, mutta teko ei kuitenkaan johda sen mainittavimpiin seurauksiin.

Karismaattisen kapteeniluutnantti Heinrich Lehmann-Willenbrockin (Jürgen Prochnow) johtamasaksalainen sukellusvene lähtee liikkeelle kotisatamastaan. Mukana on kuvaava ja kirjoittava sotakirjeenvaihtaja luutnantti Werner. Vene koesukeltaa syvyysmittarin "punaiselle alueelle", jolloin paine alkaa pusertaa laivan rakenteita kuuluvasti. Sotakirjeenvaihtajalle ja tulokkaille kokemus on hermojaraastava. Kymmenien päivien joutenolo ahtaassa tilassa demoralisoi miehistöä: aggressiot lisääntyvät ja puheet banalisoituvat. Ensimmäinen tulikosketus on suoraan kohti ajava yksinäinen liittoutuneiden hävittäjäalus. Kovassa merenkäynnissä U-96 päästää sen liian lähelle ja joutuu sukeltamaan nopeasti välttääkseen yhteentörmäyksen. Pinta-alus pudottaa syvyyspommeja, jolloin kokemattomat miehistön jäsenet saavat tulikasteensa.

U-vene hyökkää brittien laivasaattueen kimppuun ja tekee kovasta vastuksesta ja syvyyspommeista huolimatta torpedoillaan useita osumia. Sukellusveneen sotilaat eivät voi nähdä aiheuttamaansa tuhoa, mutta kuulevat uppoavien kuljetusalusten laipioiden rusentuvan veden paineessa. He upottavat kolme laivaa. Pintautuessaan tuntien kuluttua he antavat vielä pinnalla olevalle kuljetusalukselle armonlaukauksen. Samalla he huomaavat liekehtivällä aluksella olevan vieläkin miehistön jäseniä, jotka hyppäävät veteen paloa pakoon. U-veneen peruuttaessa poispäin aluksesta, yksi paloa katselevista miehistä itkee sodan julmuutta.

Vene käy hakemassa täydennystä Espanjaan internoidusta saksalaislaivasta ja saa uuden määräsataman, joka on Italiassa sijaitseva La Spezia. Päästäkseen Välimerelle veneen on päästävä läpi ahtaasta ja tehokkaasti valvotusta Gibraltarinsalmesta. Britit yllättävät U-veneen, se menettää ohjattavuutensa ja uppoaa 280 metrin syvyyteen, yli syvyysmittarin lukeman.

Akkuhapon vuoto pilssiveteen kehittää myrkyllistä klooria, ja ainoana turvana miehillä ovat teholtaan rajalliset hengityslaitteet ja tuskallisen hitaasti kaasuvuotoa neutraloiva kyllästetty kalkkivesi, "kalkkimaito", mutta päällikön peräänantamattomuus ratkaisee tämänkin ongelman.

Pitkällisen ja piinaavan korjausurakan aikana miehet saavat kuitenkin aluksen sähköjärjestelmän ja pumput kuntoon, nousevat pintaan ja suuntaavat kohti lähtösatamaa. Satamassa englantilaiset lentokoneet kuitenkin hyökkäävät ja surmaavat osan miehistöstä. U-96 saa tuhoisan osuman ja vajoaa hitaasti satama-altaaseen. Kuolettavasti haavoittunut kapteeni voi vain katsella sukellusveneensä uppoamista, ja sen kadotessa näkyvistä Heinrich Lehmann-Willenbrock heittää henkensä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät [muokkaa]

 Jürgen Prochnow  ... Kapteeni Heinrich Lehmann-Willenbrock  
 Klaus Wennemann  ... Konemestari Fritz Grade  
 Herbert Grönemeyer  ... Luutnantti Werner  
 Hubertus Bengsch  ... 1. perämies  
 Martin Semmelrogge  ... 2. perämies  
 Uwe Ochsenknecht  ... Puosu  
 Günter Lamprecht  ... Weserin kapteeni  

Tuotantoryhmä [muokkaa]

Vastaanotto [muokkaa]

Kansan Uutisten Harri-Ilmari Moilanen pitää teosta yhtenä kaikkien aikojen sotafilmeistä, kiitos autenttisuutensa sekä henkilökuvien kehittelyn ja toiminnallisuuden välisen raudanlujan jännitteen.[1]

Tietokonepeliversiot [muokkaa]

Fps-räiskintä Medal of Honor: Frontlinessa on tehtävä jossa täytyy tuhota sisältä päin satamassa keikkuva U-vene. Aluksen miehistön puuhia voi seurata ennen kuin etenee eteenpäin (ja tappaa heidät). Mukana ovat muun muassa hyvin paljon Das Bootin konemiestä ja kapteenia muistuttavat kapteeni, konemies sekä perämies, uteliaat ja nuoret merimiehet, vessanoven yläpuolella oleva kuva takapuolesta sekä upseerien makuuhuone ja konehuone. Jotkin Das Boot -elokuvan fanit ovat kritisoineet tasoa juuri siitä että koko saksalaismiehistö on pakko tappaa, ja U-vene tuhota, sillä kenttä on täynnä viittauksia elokuvaan.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Arvostelut [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. Harri-Ilmari Moilanen: Päivän valitut. Kansan Uutiset/Viikkolehti (radio&TV), 2009, nro vkot 21-22, s. 3.