Sisilian emiraatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
إمارة صقلية
Sisilian emiraatti
965lähde?1072
Fatimid flag.svg
Italy 1000 AD.svg
Apenniinien niemimaa n. vuonna 1000
Valtiomuoto Emiraatti
Osa Fatimid flag.svg Fatimidien kaliffaatti
Pääkaupunki Balarm
Edeltäjä(t) Flag of Palaeologus Dynasty.svg Bysantin valtakunta
Seuraaja(t) Bandiera del Regno di Sicilia 4.svg Sisilian kuningaskunta

Sisilian emiraatti oli vuosina 965lähde?-1072 Sisilian saarella sijainnut muslimivaltio, joka oli osa shiialaista Fatimidien kalifaattia. Muslimit valloittivat Sisilian Bysantilta, ja islam kehittyi alueella merkittäväksi tekijäksi. Arabivalta saarella päättyi normannivalloitukseen, joka hävitti suuren osan arabivallan fyysisistä merkeistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirros arabien Messinan piirityksestä vuonna 843. Piirros 1100- tai 1200-luvulta.

700-luku oli Sisiliassa niin sanottua pimeää aikaa, eikä tuolta kaudelta ole monia historiallisia lähteitä. Arabit olivat vuoteen 650 mennessä valoittanut käytännössä koko Pohjois-Afrikan ja alkaneet suunnata katseensa jo Eurooppaan. Muawija I:n johdolla arabit olivat hyökänneet ensimmäisen kerran Sisiliaan jo 600-luvun puolivälin jälkeen, mutta Bysantin valtakunta oli pysäyttänyt hyökkäykset.[1] Habib ben Ubayda olisi todennäköisesti valloittanut Sisilian jo vuonna 740, ellei Algeriassa olisi syttynyt berberien kapina. Suunnitelmat haudattiin pitemmäksi aikaa, kun arabit kärsivät tappion Bysantille meritaistelussa vuonna 754. Arabit yrittivät uudestaan vuonna 812, mutta laivastoon osunut myrsky ja frankkien väliintulo estivät valloitusyrityksen.[2]

Vuonna 826 Sisiliaan sijoitettua laivastoa johtanut bysanttilainen Euphemios kapinoi ja hänen joukkonsa julistivat hänet hallitsijaksi. Paikallinen kenraali Balatas kuitenkin kukisti kapinan, ja Euphemios pakeni Pohjois-Afrikkaan ja pyysi tukea Ziyadat Allah I:ltä. Kesäkuussa 827 arabiarmeija lähti kohti Sisiliaa. Länsi-Sisilia kukistui, kun arabit valloittivat Palermon 831. Tämän jälkeen alkoi alueelle alkoi muuttaa arabisiirtolaisia, ja vuonna 842 sodan painopiste oli siirtynyt Sisilian itäosiin.[2] Arabit olivat vuoteen 860 mennessä valloittaneet puolet Sisiliasta ja suurista kaupungeista enää Syrakusa oli kristityillä. Syrakusa kukistui 878, jolloin käytännössä koko saari oli arabien hallinnassa. Saarella oli kuitenkin edelleen joitain kapinapesäkkeitä, kuten Taormina, joka oli Bysantin viimeinen merkittävä linnoitus. Taormina kukistui 902, ja koko saaren arabit valloittivat vuoteen 965 mennessä.[1] Muslimit olivat saaneet Sisilian virallisesti valtansa alle Bysantin kanssa vuosina 895–896 solmitulla sopimuksella.[3]

Sisilian emiraatti ja sen kukistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palermoon ja Länsi-Sisiliaan oli muuttanut runsaasti arabeja jo sodan alkuvaiheissa, ja monet kaupungit rakennettiin uudelleen arabialaiseen tyyliin. Vuoteen 1050 mennessä Länsi-Sisilia oli enemmistöltään islamilainen.[2] Syrakusa oli ollut 1500 vuoden ajan Sisilian poliittinen keskus, mutta se kärsi pahoin arabivalloituksessa, ja Palermosta tuli saaren tärkein keskus ja Sisilian emiraatin pääkaupunki.[1] Sisilia oli aluksi Tunisian provinssin vallan alainen, mutta Fatimidien valloitettua Egyptin vuonna 972 valta siirtyi al-Hasan ibn 'All al-Kalbille ja hänen jälkeläisilleen. Kalbidit hallitsivat saarta vuoteen 1040 saakka. Kalibidien valtakaudella muslimien vaikutus saarella oli korkeimmillaan.

Sisilian arabihallinto oli melko suvaitsevaa, ja kristityt ja juutalaiset saivat elää vapaasti, kunhan maksoivat veronsa. Kalbidien aikana Palermo kasvoi merkittäväksi satamaksi, jossa saattoi olla jopa 300 000 asukasta. Siellä espanjalaiset ja pohjoisafrikkalaiset muslimit kävivät kauppaa italialaisten ja ranskalaisten kristittyjen kanssa.[2] Arabikulttuuri levisi koko saaren alueelle, vaikka se vaikuttikin erityisesti Sisilian länsiosissa. Samalla levisi arabitieteen saavutukset, mitkä hyödyttivät erityisesti saaren maanviljelystä, kun muun muassa kastelujärjestelmiä parannettiin.[1] Myös kaivosteollisuuteen panostaminen kehitti saaren taloutta. Toisaalta arabihallinnon aikana Sisilia kärsi laajasta metsäkadosta, kun saarelta vietiin puutavaraa Pohjois-Afrikkaan.[4]

Arabimaailman valta heikkeni 1000-luvulla, kun monet dynastiat taistelivat keskenään vallasta, ja Sisiliassa taistelujen keskiössä olivat Kalbidit, Aghlabidit ja Ziridit. Kalbidiemiiri teki rauhan Bysantin kanssa varmistaakseen valtansa. Georgios Maniakes käytti tilaisuuden hyväkseen, nousi maihin 1030 Messinan lähellä ja valtasi ison osan saaren itäosista. Maniakesin joukkoihin kuului ruseista, normanneista ja skandivaalaisista muodostunut varjagikaarti. Maniakesin valtaus kuitenkin epäonnistui, kun hänet unohdettiin Bysantin sisäisten ongelmien takia. Tämä oli viimeinen kerta, kun Bysantti yritti vallata Sisilian.[4]

Fatimidien valtakausi päättyi sisällissotaan, jossa osapuolina olivat Sisilian ja Pohjois-Afrikan muslimit. Tällöin valta siirtyi käytännössä usealla pienelle ruhtinaalle, jotka hallitsivat Sisilian eri osia.[5] Agrigenton kaupunkia hallinnut emiiri kääntyi 1061 normannien puoleen. Roger de Hauteville saapui pian 60 ritarin kanssa ja teki tiedusteluretken Messinan alueelle. Hän palasi pian suuremman sotajoukon kanssa ja valtasi Messinan. Melko lyhyessä ajassa Sisilian koillisosat olivat Rogerin hallussa.[6] Normannit tuhosivat monia arabikaupunkeja saarella, ja arabivalta kukistui lopulta vuonna 1072 normannien vallatessa Palermon. Pieniä määriä arabeja jäi normannivalloituksen jälkeen kauppiaiksi Palermoon, ja pieni Monte Polizzon arabiasutuskeskus säilyi tuholta.[2] Suurin osa etenkin kaupunkien koulutetuista arabeista muutti normannivalloituksen jälkeen muualle[5].

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abu Abdillah Muhammad al-Idrisin maailmankartta Tabula Rogeriana vuodelta 1154. Al-Idrisi oli arabi, mutta hän eli varsinaisen Sisilian emiraatin hajoamisen jälkeisessä Normannien hallitsemassa Sisiliassa.

Arabien mukana Sisiliaan tuli monia arabialaistaustaisia paikannimiä, ja sisilian kieleen on jäänyt arabitaustaisia lainasanoja. Arabiasta on otettu etenkin maatalouteen liittyneitä lainasanoja. Arabien mukana Sisiliaan tulivat muun muassa mulperipuut, sokeriruoko, välimerentaateli ja puuvilla.[7] 1000-luvulla elänyt arabimatkailija Ibn Hawqal väitti Palermossa olleen yli 300 moskeijaa[5]. Sisilialaisesta arabikirjallisuudesta on jäänyt vain vähän jäljelle, ja yksittäisistä teoksista on jäljellä enimmäkseen vain osia.

Tunnetuimman sisilialaisen arabirunoilijan Ibn Hamdisin teoksista on jäänyt jäljelle vain espanjalaisia ja syyrialaisia kopioita. Arabivaikutus kesti myös normannivalloituksen jälkeen, sillä normannit omaksuivat joitakin aikaisempien arabihallitsijoiden piirteitä. Roger II käytti arabisotajoukkoja ja piiritysinsinöörejä. Hänellä oli arabien tapaan hovissaan myös runoilijoita.[7] Arabimatkaaja Ibn Jubayr kirjoitti vuonna 1185 kuningas William II osanneen kirjoittaa ja lukea arabiaa. Viimeinen arabiankielinen Sisiliassa kirjoitettu historiallinen dokumentti on vuodelta 1242. Arabian kieli hävisi saarelta arviolta 1300-luvun alussa.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lewis, Bernard: The Arabs in History. Oxford University Press, 1993. ISBN 0-19-280310-7. (englanniksi)
  • Sammartino, Peter & Roberts, William: Sicily: An Informal History. Cranbury, New Jersey: Rosemont Publishing & Printing Corp., 1992. ISBN 0-8453-4877-9. (englanniksi)
  • A very brief history of Sicily (pdf) Stanford University. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Sammartino & Roberts, s. 43–44.
  2. a b c d e A very brief history of Sicily, s. 13–15.
  3. Lewis 1993, s. 127
  4. a b Sammartino & Roberts, s. 45–47.
  5. a b c Lewis 1993, s. 128
  6. Sammartino & Roberts, s. 48.
  7. a b Lewis 1993, s. 129
  8. Lewis 1993, s. 130