Siperiankurmitsa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siperiankurmitsa
Pluvialis fulvaUSFWS003413A.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Kurmitsat Charadriidaee
Suku: Kurmitsat Pluvialis
Laji: fulva
Kaksiosainen nimi
Pluvialis fulva
(J.F.Gmelin, 1789)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Siperiankurmitsa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Siperiankurmitsa Commonsissa

Siperiankurmitsa (Pluvialis fulva) on keskikokoinen kahlaajalintu. Aikaisemmin sitä pidettiin amerikankurmitsan alalajina.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus 21–25 cm
  • siipien kärkiväli 60–70 cm
  • paino 100–200 g.

Kapustarinnan näköinen kahlaaja. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori yksilö ja talvipukuinen täyskasvuinen ovat lähes samannäköisiä. Ääni muistuttaa mustaviklon kutsuääntä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperiankurmitsa pesii Pohjois-Siperiassa ja Länsi-Alaskassa. Koko maailman populaation koko on 170 000–220 000 yksilöä – laji on elinvoimainen.[1] Se talvehtii Etelä-Aasiassa ja Australiassa. Suomessa siperiankurmitsa on tavattu vuoteen 2005 mennessä noin 70 kertaa.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuttomatkoillaan siperiankurmitsa lepäilee ja ruokailee lieterannoilla, niityillä ja pelloilla. Se pesii tundralla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on maassa, kasvillisuuden suojassa. Munia on kerralla 4. Niitä kumpikin puoliso hautoo noin 26 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 22 päivän ikäisinä.[4]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteiset, nilviäiset, marjat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Pluvialis fulva IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  2. Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
  3. Rariteettikomitea
  4. Oiseaux

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.