Sinilyijykukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinilyijykukka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Lyijykukkakasvit Plumbaginaceae
Alaheimo: Plumbaginoideae
Suku: Lyijykukat Plumbago
Laji: auriculata
Kaksiosainen nimi

Plumbago auriculata
Lam.

Katso myös

  Sinilyijykukka Wikispeciesissä
  Sinilyijykukka Commonsissa

Sinilyijykukka eli kapinlyijykukka (Plumbago auriculata) on lyijykukkakasvien (Plumbaginaceae) heimoon, lyijykukkien (Plumbago) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on monivuotinen kasvi, joka voi kasvaa korkeimmillaan kaksi metriä korkeaksi tai joskus jopa kolme metriä korkeaksi. Sen varret ovat jokseenkin puutuneita ja haaroittuneita. Varsien kasvutapa voi vaihdella pystystä kiipeilevään. Lehdet ovat ainavihantia. Kukat ovat sinisiä ja houkuttelevat runsaasti perhosia. Kukkien verhiöissä on tahmeita erittäviä karvoja. Myös hedelminä olevat kodat ovat tahmeita, jolloin ne tarttuvat eläimiin, mikä edistää kasvin levittäytymistä uusille alueille.

Sinilyijykukka on alkujaan kotoisin subtrooppisesta eteläisestä Afrikasta, mutta sitä kasvatetaan laajalti koristekasvina subtropiikissa ja tropiikissa eri puolilla maailmaa. Temperaattisilla alueilla lajia voi kasvattaa ruukuissa tai kasvihuoneissa. Koristekasvikäyttöön onkin jalostettu erilaisia lajikkeita, joiden kukkien sinisen sävy vaihtelee, sekä valkokukkaisia lajikkeita. Sinilyijykukka kukkii ympäri vuoden, paitsi jos lämpötila putoaa alle +10°C:een. Laji sopii suuriin puutarhoihin sekä maisemakasviksi.

Koristekasvina sinilyijykukka kasvaa parhaiten alueilla, joilla on selkeä kuiva kausi. Laji kasvaa parhaiten täydessä auringon valossa, mutta sietää myös pientä varjoa. Maaperän suhteen se suosii hyvin vettä läpäisevää, hieman hapanta ja hiekkaista maaperää, mutta voi kuitenkin kasvaa monenlaisella maaperällä. Kun kasvi on kunnolla juurtunut, se kestää kuivuutta. Laji kestää myös hieman pakkasta sekä suolaa. Sinilyijykukka on nopeakasvuinen ja kasvaessaan se alkaa tukeutua puihin, mikäli puita on lähettyvillä. Nopean ja runsaan kasvun myötä kasvit saattavat vaatia leikkausta.

Koristekasvikäytön lisäksi kasvia on käytetty perinteiseen lääkintään ja värjäämiseen. Perinteisessä lääkinnässä kasvin maanpäällisistä osista tai juurista valmistettua sekoitusta on käytetty malarian komplikaationa tulevan mustavesikuumeen hoitoon. Juurista valmistettua uutetta on puolestaan käytetty oksetuslääkkeenä ja jauhettuja juuria on käytetty nuuskan tavoin lievittämään päänsärkyä sekä laitettu syyliin, jotta ne häviäisivät. Kaikki kasvin osat sisältävät naftokinoneihin kuuluvaa plumbagiinia eli 2-metyylijuglonia, joka saa ihon menemään rakkuloille.

Itäisessä Afrikassa sinilyijykukan lehdistä ja kukista on valmistettu väriainetta tekstiilien värjäämiseen. Kasvista saadaan sellaisenaan beesin tai sitruunanväristä väriä, alumiinin kanssa keltaista ja kromin kanssa kullanväristä väriä. Juurten harmaansinistä nestettä on puolestaan käytetty tatuointeihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]