Sinihappo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinihappo

Hydrogen-cyanide-3D-vdW.png
Hydrogen-cyanide-2D.png

Tunnisteet
Muut nimet Vetysyanidi
syaanivety
syaanivetyhappo
formonitriili
CAS-numero 74-90-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava HCN
Moolimassa 27,03 g/mol
Ulkomuoto Väritön kaasu tai vaaleansininen
helposti haihtuva neste
Sulamispiste −13,4 °C (259,75 K)
Kiehumispiste 26 °C (299,15 K)
Tiheys 0,687 g/cm3 (neste)
Liukoisuus veteen Liukenee kokonaan

Syttyvää F+ Erittäin myrkyllinen T+Ympäristölle vaarallinen N

Sinihappo (HCN) (myös vetysyanidi, syaanivety, syaanivetyhappo, formonitriili) on hyvin heikko happo. Se salpaa soluhengityksen ja suurina annoksina aiheuttaa välittömän kuoleman ihmiselle ja muille eläville. Vetysyanidin suoloja kutsutaan syanideiksi. Sinihappo nimitys tulee siitä, että sinihappo muodostaa raudan kanssa kompleksiyhdisteitä, jotka ovat väriltään sinisiä.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihappoa valmistetaan suuria määriä kahdella eri tavalla. Degussan prosessissa ammoniakki ja metaani[1] reagoivat 1200 °C lämmössä. Katalyyttinä käytetään platinaa.

CH4 + NH3 → HCN + 3H2

Andrussovin prosessissa lisätään myös happea[1].

2CH4 + 2NH3 + 3O2 → 2HCN + 6H2O

Laboratorioissa pieniä määriä sinihappoa valmistetaan jostakin sinihapon alkalimetallisuolasta esimerkkinä natriumsyanidista.

H+ + NaCN → HCN + Na+

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihappoa käytetään orgaanisessa synteesissä muun muassa valmistettaessa nitriilejä ja hyönteismyrkkynä.[1]

Joissain USA:n osavaltioissa käytetyissä kaasukammioissa sinihappoa käytettiin surmaamaan teloitettava. Reaktiossa munan kokoinen määrä kaliumsyanidia pudotettiin rikkihappoa sisältävään astiaan, jolloin tapahtui reaktio, joka vapauttaa sinihapon (HCN):

2 KCN + H2SO4 → K2SO4 + 2 HCN (g)

Myrkyllinen mutta käyttökelpoinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihappo on erittäin myrkyllistä, mutta haihtumisen ja lämpöherkkyyden vuoksi sitä kertyy kuumennettuihin ja ruuaksi valmistettuihin karvasmanteleihin vain harmiton määrä. Sen sijaan kuumentamattomien karvasmanteleiden nauttiminen on erittäin vaarallista mahaan muodostuvan sinihapon vuoksi. Aikuisten vakavat myrkytykset ovat harvinaisia, mutta lapset voivat joutua vaaraan jo pienistä määristä kypsentämättömiä karvasmanteleita. Kuolemaan johtavan sinihappomyrkytyksen aiheuttava määrä ruumiinpainoon suhteutettuna on lapsille noin kymmenen ja aikuisille 50-60 karvasmantelia kiloa kohden, oireita aiheuttaa jo yksi karvasmanteli painokiloa kohti.lähde?

Karvasmantelin epämiellyttävä maku tavallisesti estää myrkytysvaaran. Terveysviranomaisten kanta onkin rauhoittava: karvasmanteli (Prunus amygdalus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.[1] Mikäli altistus kuitenkin tapahtuu, myrkytyksen oireet, kuten oksentelu, mahakipu, nopeutunut hengitys ja takykardia ilmenevät viimeistään kahden tunnin kuluttua.

Sinihappo luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihappoa sisältävät karvasmantelin lisäksi monet muutkin yleisesti käytettyjen kasvien siemenet, lapakot tai kivet, joita ei käytetä ravinnoksi. Näitä ovat esimerkiksi aprikoosi, kirsikka, luumu, ja omena, mutta myös pellavansiemenet.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 146. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.