Seppo Hilakari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seppo Hilakari (28. maaliskuuta 1944 Kirvu17. marraskuuta 2016 Espoo)[1] oli suomalainen mainostoimistoyrittäjä, joka tuli tunnetuksi ruotsalaisen Anderson & Lembke -mainostoimistoketjun Helsingin-toimiston perustajana ja toimitusjohtajana 1970- ja 1980-luvulla. Ammattikäyttöön tarkoitettujen tuotantohyödykkeiden markkinointiviestintään erikoistuneeseen toimistoonsa Hilakarin onnistui houkutella Suomen parhaita mainonnan suunnittelijoita, ja Anderson & Lembke Oy:stä tuli muun muassa Grafian Vuoden Huiput -kilpailussa 1980-luvun palkituin mainostoimisto Suomessa.[2] Vuoden 1985 paikkeilla Suomen-toimiston pääomistajana vaurastunut Seppo Hilakari hankki useisiin maihin laajentuneen Anderson & Lembke -ketjun lyhyeksi aikaa kokonaan omistukseensa.[3]

Anderson & Lembke Oy syntyi vuonna 1973, kun Interplan-toimistossa työskennellyt Hilakari teki ruotsalaistoimiston kanssa yhteistyösopimuksen, osti Asko Kekkosen vuotta aiemmin perustaman pienen Pähkinänsärkijät-mainostoimiston ja muutti sen Anderson & Lembke Oy:ksi.[4][5]

Tuotantohyödykemainontaan keskittymisen ohella Hilakari toi Suomeen myös uudenlaisen veloitusperiaatteen, tehtyihin suunnittelutunteihin perustuvan laskutuksen siihen asti käytössä olleen mediaprovision (ns. mainostoimistoalennus) sijasta.[1] Anderson & Lembken perusteellinen työtapa tarkoista viestintästrategioista töiden huolelliseen viimeistelyyn muodostui esikuvaksi, joka nosti mainonnan tasoa Suomessa yleisemminkin.[6] Vuonna 1996 Hilakari kiteytti perustamansa toimiston toimintatavan Talouselämä-lehdelle:[7]

Anderson & Lembken toiminnalle oli ominaista kylmä vaatimattomuus. Olimme itsetietoisia ja osaamisestamme varmoja. Halusimme olla parhaita.

Hilakarin Anderson & Lembken Helsingin-toimistoon rekrytoimia mainonnan suunnittelijoita olivat muiden muassa art directorit Asko Kekkonen, Erkki Ruuhinen, Kari Torkler ja Jorma Hinkka sekä copywriterit Hannu Konttinen, Martti Kirsitie, Mauno Saari, Kimmo Pietiläinen, Alpo Holopainen ja Kari Huttunen.[1]

Anderson & Lembke Oy:n asiakasyrityksiä ja -tuotteita olivat eri aikoina muiden muassa Ahlström (paperikoneet), Finn-Stroi, Kauppalehti, Kemira, Labsystems, Oy Lohja Ab (mm. Siporex), Outokumpu, Pohjola-yhtiöt, Scan-Auto (Saab-henkilöautot), Sisu-kuorma-autot, Talouselämä sekä Veho (Honda-autot).[8][9]

Anderson & Lembke Oy ajauduttua konkurssiin 1991 Hilakari jatkoi yritystoimintaa perustamalla Altis-nimisen, freelance-työntekijöihin perustuvan mainostoimiston. Sen asiakkaita olivat muun muassa Martela, Stockmann Auto ja Engel.[7]

Seppo Hilakari oli aloitteentekijänä Vuoden parhaat kampanjat -kilpailun (nyk. AdProfit) aloittamisesta Suomessa Ruotsin mallin pohjalta 1970-luvun loppupuolella. Vuonna 1980 aloitettu Grafian Vuoden Huiput -kilpailu syntyi monien Anderson & Lembkessä toimineiden suunnittelijoiden myötävaikutuksella.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ruuhinen, Erkki: Mainostoimisto Anderson & Lembken perustaja loi unelmajoukkueen, Erkki Ruuhisen verkkosivusto 20.12.2016. Viitattu 31.12.2016.
  2. Vuoden Huiput 1999, Parasta suomalaista mainontaa ja graafista suunnittelua, s. 253. Helsinki: Grafia ry, 2000. ISSN 1238-6421.
  3. Karlis Branke: Steve Trygg – Människan bakom industrireklamen – som gjort oglamörösa producentvarubyrån till en plats överhopad av arbetssökande. Resumé, 13/1985, s. 6.
  4. Kinnunen, Eero: Valkoinen valkoisemmaksi – kirjoituksia mainonnan kirjavasta maailmasta, s. 97. Hämeenlinna: Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5025-7.
  5. Raivio, Jyri: Mikä mies: Pesunkestävä mainosmies. (Hilakarin haastattelu.) Helsingin Sanomat, 21.4.1985, s. 25.
  6. Visa Heinonen, Hannu Konttinen (2001). Nyt uutta Suomessa! : suomalaisen mainonnan historia. Helsinki: Mainostajien liitto, 257. ISBN 9525262103. 
  7. a b Mikkonen, Antti: He elivät herroiksi, Talouselämä 24.5.1996. Viitattu 31.12.2016.
  8. Anderson & Lembke yrityksenä ja yhteistyökumppanina. Helsinki: Anderson & Lembke Oy, 1981.
  9. Internationally Judged Advertising from Anderson & Lembke. Anderson & Lembke, 1984.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]