Siporex

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siporex -harkoista valmistettu talo
Rakennusvaiheessa oleva Siporex -talo Kuopiossa
Siporexia käytetään sekä ulko- että väliseiniin

Siporex on suomalaisen Lennart Forsénin 1930-luvulla kehittämä, höyrykarkaisumenetelmällä valmistettu kevytbetoni.[1] Siporexia käytetään niin rakennusten ulko- ja väliseinissä kuin ylä-, väli- ja alapohjissa. Siporex-harkoista ja elementeistä valmistetaan mm. paloseiniä ja -muureja. Tuotannon ylijäämä harkoista ja elementeistä valmistetaan kevytbetonimursketta ja kevytbetonijauhetta. [2]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siporexin hyvinä puolina pidetään sen yksikerroksisuutta, joka parantaa seinän eristävyyttä. Erillistä lämmöneristettä ei välttämättä tarvita. Muita hyötyjä ovat kosteus- ja muiden rakennusfysikaalisten riskien vähäisyys.[3]

Palonsuojausominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siporexia käytetään paloseinissä ja -muureissa ja se on erinomainen rakennusmateriaali hyvän palonkestonsa ansiosta. Betonista poiketen siporexin huokoisuus suojelee materiaalia höyrystyvän veden aiheuttamilta vauriolta. Siporex-rakenteet kuuluvat paloturvallisuusluokituksessa kaikkein turvallisimmaksi katsottuihin paloluokkiin.[4]

Ääneneristävyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

375 mm paksun ulkoseinän ilmaääneneristävyys Rw on noin 47 dB. Sivutiesiirtymä ulkoseinää pitkin estetään katkaisemalla seinärakenne tai sitomalla seinä raskaisiin runkorakenteisiin.[5]

Päästöluokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siporex kuuluu M1-luokiteltuihin rakennusmateriaaleihin, mikä määrittelee rakennusmateriaalien vaatimuksia tavanomaisissa työ- ja asuintiloissa hyvän sisäilman laadun kannalta. M1-merkki kertoo vähäpäästöisyydestä.[6]

Kosteudenkestävyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siporexia käytetään märkätiloissa väliseinäratkaisuna. VTT on myöntänyt Siporex väliseinäratkaisulle märkätilasertifikaatin [7]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siporexin perusraaka-aineita ovat sementti, hienoksi jauhettu hiekka, vesi ja ns. masuunikuona. Raaka-aineet annostellaan viiden kuutiometrin kokoiseen sekoittimeen, josta juokseva seos valetaan vakiokokoisiin teräsmuotteihin.

Muotteihin lisättävä alumiinijauhe saa aikaan kemiallisen prosessin, jolloin massaan syntyy vetykaasua, joka nostattaa seoksen ja huokoistaa sen. Muotin sisältö kovetetaan 60-asteisessa lämpötunnelissa, jonka jälkeen materiaali paloitellaan leikkauskoneessa harkoiksi, palkeiksi, laatoiksi tai elementeiksi. Leikkauksen jälkeen materiaali höyrykarkaistaan korkean lämpötilan ja paineen avulla. Karkaisu antaa Siporexille sen lopullisen lujuuden ja ominaisuudet.

Valmistusmenetelmällä voidaan tuottaa myös raudoitettuja elementtejä. Raudoitteet valmistetaan hitsattavasta teräksestä, pinnoitetaan korroosionestomassalla ja sijoitetaan muottiin ennen valua.

Elementtien ja harkkojen urat, pontit ja viisteet tehdään karkaisemattomaan massaan leikkauskoneessa. Ne voidaan myös jyrsiä tai höylätä tuotteiden jälkikäsittelyn yhteydessä.

Suomessa Siporexia valmistaa H+H Finland, jolla on tehdas Ikaalisissa.[1]

Siporexrakennuksia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1936 valmistunut Malmin lentokentän lentoasema on ensimmäinen Suomessa Siporexista tehty rakennus. [8] Helsingin Merihakaan rakennettava kulttuurisauna on rakennettu Siporexista.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tuotteet ja ratkaisut H+H Finland Oy. Viitattu 29.9.2009.
  2. RT-Ympäristöseloste: Siporex höyrykarkaistu kevytbetoniharkko (PDF) 3.8.2006. Rakennustieto. Viitattu 29.9.2009.
  3. Vesa Tompuri: Siporex on idioottivarma eristerakenne Tekniikka & Talous. 18.3.2008. Viitattu 29.9.2009.
  4. HplusH Finland Oy: Siporex - Palotekniset ominaisuudet ja palonkestävyysluokat Viitattu 8.11.2010.
  5. VTT: Tuotteen luokittelu ja tunnistaminen VTT. Viitattu 8.11.2010.
  6. Rakennustieto: Rakennusmateriaalien päästöluokitus Viitattu 8.11.2010.
  7. VTT: Tuotesertifikaatti - märkätilojen väliseinälaattoja Viitattu 8.11.2010.
  8. Senaatti Kiinteistös: [www.senaatti.fi/tiedostot/kontrahti_3_2011.pdf Kontrahti-Senaatti kiinteistöjen sidosryhmälehti] Viitattu 2.7.2012.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.