Erkki Ruuhinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erkki Ruuhinen 2009

Erkki Ruuhinen (s. 3. syyskuuta 1943 Toivakka) on suomalainen graafinen suunnittelija ja muotoilun taiteilijaprofessori 1996–2001. Ruuhinen on suunnitellut liikemerkkejä, logoja ja yritysten imagon (corporate identity) uudistusprojekteja sekä elokuva- ja kulttuurijulisteita. Hän on kansainvälisesti tunnetuimpia graafisia suunnittelijoita Suomessa. [1].


Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruuhinen aloitti opintonsa Mainosgraafikkojen koulussa vuonna 1964, ja opetti samaan aikaan 1964–1965 myös kalligrafiaa Helsingin suomenkielisessä työväenopistossa. Ennen ammattiopintoja hän on työskennellyt muun muassa Yleisradion TV1:n studiossa graafikkona ja tv-ohjelmien nimien, logojen ja typografian suunnittelijana. Uransa alkuvuosina Ruuhinen työskenteli 1968–1975 mainostoimisto SEK Oy:ssä suunnittelijana (art director) sekä 1975–1983 mainostoimisto Anderson & Lembke Oy:ssä osakkaana. Hän on toiminut graafisen suunnittelun ammattilaisten järjestön Grafian hallituksen puheenjohtajana 1969–1970.[2] Vuonna 1983 hän avasi Helsingissä oman suunnittelutoimiston Erkki Ruuhinen Design.[1] Ruuhinen on luennoinut visuaalisen yrityskuvan, viestinnän ja markkinoinnin integroinnista (design management), sekä toiminut useiden suunnittelukilpailujen tuomaristojen jäsenenä ja puheenjohtajana.

Hän on ollut perustamassa Suomeen useita suunnitteluun ja muotoiluun liittyviä tapahtumia: Vuoden Huiput -kilpailua, Vuoden Parhaat Kampanjat -kilpailua ja Vuoden graafikon valintaa. Ruuhinen organisoi myös Hyvän typografian päivä -nimisen seminaarin, joka järjestettiin 1980-luvulla vuosittain Helsingissä typografiasta (typographic design) kiinnostuneille suunnittelijoille. Taiteilijaprofessorikautenaan hän suunnitteli yhdessä Arja Hörhammerin ja Juhani Salovaaran kanssa Find-muotoilunäyttelyn, joka avattiin samalla hetkellä 2.2.2000 kaikissa Euroopan kulttuuripääkaupungissa, joita oli millenniumin kunniaksi peräti 9.

Ruuhinen valittiin ensimmäisenä suunnittelijana Vuoden graafikoksi vuonna 1985. Vuoden huiput -kilpailussa Ruuhinen palkittiin kilpailun pääpalkinnolla platinahuipulla numero 2 vuonna 1986.[3][2] Hän on saanut ammatillisia tunnustuksia ja palkintoja urallaan yli 150. Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari nimitti Ruuhisen muotoilun taiteilijaprofessoriksi vuonna 1996, lasimuotoilija Oiva Toikan jälkeen, Taiteen Keskustoimikunnan esityksestä, ensimmäisenä graafisen muotoilun edustajana Suomessa. Hänen työtään on esitelty alan ammattilehdissä kuten: Graphis Magazine, Idea Magazine ja Novum Gebrauchsgraphik.[1][4]

Ruuhinen on osallistunut aktiivisesti vuodesta 1966 alkaen graafista suunnittelua, julisteita, typografiaa ja kalligrafiaa esitteleviin näyttelyihin Euroopassa, USA:ssa, Japanissa ja Australiassa. Ruuhisen typografisia ja kalligrafisia töitä sekä julisteita on monien ulkomaisten museoiden kokoelmissa.[1]. Ruuhinen on lahjoittanut julistearkistonsa ja elämäntyönsä säilytettäväksi Lahden taidemuseon / julistemuseon kokoelmissa, sekä osan kirjastostaan, (yli 200 teosta), Lahden julistemuseon kirjastolle. Hän on monipuolinen muotoilija, joka kirjoituksillaan on osallistunut julkiseen keskusteluun yritysten visuaalisen kuvan suunnittelussa ja muotoilussa.

Suunnitteluprojekteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruuhinen on suunnitellut Keskon päivittäistavaraketjuihin kuuluvien myymälöiden visuaalisen uudistuksen vuosina 1993-1994, sekä visuaalisen yritysidentiteetin (corporate identity) muun muassa seuraaville yrityksille: Eläkevakuutusyhtiö llmarinen, Labsystems Oy, Marja Kurki Design, Tiedekeskus Heureka, Tamperetalo, ValtraValmet, Finepress Oy sekä Jyväskylän ammattiopisto.

Ruuhisen suunnittelemia ovat useimpien Jörn Donnerin elokuvien logot, julisteet ja esittelyaineisto. Laajimman kansainvälisen levityksen ja huomion ovat saaneet osakseen Ruuhisen suunnittelemista elokuvajulisteista Ingmar Bergman'in Oscar-palkitun elokuvan Fanny ja Alexander kaksi julistetta vuodelta 1982. Ruuhisen suunnitteleman julisteparin ja elokuvan nimilogon pohjalta on tehty kymmeniä versioita eri puolilla maailmaa. Osa näistä Jörn Donnerin kokoamista kansainvälisistä julisteversioista oli vuonna 1993 esillä Amos Andersonin taidemuseossa Jörn Donner Productions -yhtiön 25-vuotisnäyttelyssä.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion taideteollisuuspalkinto 1969, 1989
  • Vuoden juliste -kilpailu 1968, 1969, 1970, 1971, 1972, 1973, 1976, 1978, 1979, 1980, 1981, 1982, 1983, 1984, 1985
  • Hopeamitali, Brnon julistebiennale 1970, 1974
  • Hopeamitali, Varsovan julistebiennale 1972
  • Kultamitali, Rizzoli Advertising Competition, Milano, 1972
  • Film Expo Awards, Ottawa, 1972
  • Kulta-, hopea ja pronssimitalit 1975 ja hopeamitali 1977 ja 1979, Lahden kansainvälinen julistebiennale
  • Communication Arts Awards, Palo Alto, 1978
  • New Clio Awards, New York, 1979, 1980, 1982, 1983
  • Type Directors Club Awards, New York, 1982, 1983, 1984, 1985
  • Vuoden graafikko, Grafia 1985
  • Platinahuippu, Vuoden huiput 1986, ja noin 40 palkintoa samassa kilpailussa 1980–90
  • Vuoden eurooppalainen pankkikortti, Frankfurt, 1992.
  • Taiteilijaprofessori 1996–2001

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taiteen huipulta, The apex of the arts, toim. Maria Mäkelä, Taiteen keskustoimikunta, Helsinki, 1998, ISBN 951-53-1655-3, s. 67
  • Erkki Ruuhinen Design, Helsinki 1985, julkaisija: Erkki Ruuhinen Oy, ISBN 951-99638-6-3.
  • Who’s Who in Graphic Art, toim. Walter Amstutz, Dubendorf 1982, sivu: 312, ISBN 3856347798
  • Artikkelit lehdistä:
    • Richard Hayhurst, "Erkki Ruuhinen Design", Graphis Magazine (Zürich), nro 255, May/June 1988, s. 40–53.
    • Richard Hayhurst, Erkki Ruuhinen, Articles in Idea Magazine (Tokio), nro 209, 1988, s. 34–39.
    • Dieter Urban, The Designer Erkki, Novum Gebrauchsgraphik (Munich): Ruuhinen, nro 12, 1986, s. 18–25.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Taiteen huipulta, s. 67
  2. a b Hannu Pöppönen, Graafisen suunnittelun saarnamies, Helsingin Sanomat, 3.9.2003
  3. Vuoden huiput historia
  4. Kuka kukin on 2001, Otava, ISBN 951-1-17007-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]