Asko Kekkonen
Asko Ilmari Kekkonen (19. lokakuuta 1941 Tampere – 18. helmikuuta 1996)[1][2] oli suomalainen graafinen suunnittelija. Hän oli yksi palkituimmista mainonnan ja yritysgrafiikan tekijöistä Suomessa.[3][4]
Kekkonen valmistui Mainosgraafikkojen koulusta 1964. Hän toimi Hankkijan somistamon päällikkönä 1962–1967, Yhdyspankin mainososaston suunnittelijana 1967–1971 ja mainostoimisto Valotornin art directorina, kunnes 1972 perusti oman Pähkinänsärkijät-mainostoimiston. Vuotta myöhemmin Pähkinänsärkijöistä tuli tuotantohyödykemainontaan erikoistunut Anderson & Lembke Oy,[1] josta kehittyi 1980-luvun ylivoimaisesti palkituin suomalaistoimisto.[5]
Vuonna 1984 Kekkonen oli mukana perustamassa Anderson & Lembken sisaryritykseksi yritysgrafiikkaan erikoistunutta muotoilutoimistoa Alform Oy:tä, jonka muina suunnittelijoina toimivat muun muassa Esa Ojala ja Marianne Olanterä. Kekkosen kuoleman 1996 jälkeen Alform liitettiin Markkinointi Viherjuureen 1997 ja yhdistettiin Viherjuuren Ilme -designtoimistoon 1998.[6][7]
Asko Kekkonen tuli tunnetuksi töidensä poikkeuksellisen harkitusta viimeistelystä ja tyylikkyydestä.[4] Toimittaja Sirkku Nyström muistelee blogissaan Asko Kekkosta:[8]
”Asko opetti minulle paljon visuaalisesta yksinkertaisuudesta. Hän oli myös niitä ihmisiä, jolla oli terve itsetunto ja joka tiesi oman osaamisensa arvon. Askon lempikäsitteitä oli ’visuaalinen roska’. Ymmärsin, että se oli kaikkea sitä, mikä oli turhaa. Oli turhaa koreilua, turhaa tilan täyttöä ja ennen kaikkea huonoa makua.”
Kollega Erkki Ruuhinen kuvaa Asko Kekkosta sivistyneeksi ja työlleen omistautuneeksi graafiseksi muotoilijaksi, jolla oli hyvä maku, korkealuokkainen näkemys ja perusteellinen työtapa.[9]
Asko Kekkosen tunnetuimpiin töihin kuuluvat säästöpankkien vuonna 1970 käyttöön ottama Hannun rahapuu -tunnus,[10] M. Järvi Oy:n Carlake-autokemikaalisarjan vuonna 1972 alkanut ja yhä käytössä oleva selkeä ja tunnistettava graafinen linja[11] sekä palvelulatomo Typostudion markkinointiviestintä 1970–1980-luvuilla.[12]
Kekkonen sai taideteollisuuden valtionpalkinnon vuonna 1982[13]. Grafia ry valitsi hänet Vuoden graafikoksi 1987 ja palkitsi hänet kaikkien aikojen ensimmäisellä Platinahuippu-palkinnolla Vuoden huiput 1984 -kilpailussa.[14][4] Vuonna 1993 Kekkonen sai Björn Landström -palkinnon.[2] Yksittäisistä töistä Kekkonen palkittiin muun muassa New Yorkin TV & Film Festivals -kilpailussa, seitsemällä kultajyvällä Suomen Markkinointiliitto ry:n ilmoituskilpailuissa 1972–1980 ja kolmella kultahuipulla Vuoden huipuissa.[2]
Asko Kekkonen toimi 1970-luvun alkupuolella Nordiska Tecknare -järjestön Suomen komitean jäsenenä. Graafiset Muotoilijat ry:n jäseneksi hänet kutsuttiin 1974 ja Typograafikkojen Klubin jäseneksi 1981.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Rita Taskinen (toim.): Suomalainen Design from Finland, Kuka kukin on, Who's who in Finnish Design. Helsinki: Ornamo, 1992.
- ↑ a b c d Graafinen muotoilija Asko Kekkonen (muistokirjoitus) 21.2.1996. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.10.2013.
- ↑ Vuoden Huiput, Parasta suomalaista mainontaa ja graafista suunnittelua 2004, s. 228. Helsinki: Grafia ry, 2005.
- ↑ a b c Vuoden Huiput, Parasta suomalaista mainontaa ja graafista suunnittelua 1984, Grafia 1985, ss. 8–9
- ↑ Vuoden Huiput, Parasta suomalaista mainontaa ja graafista suunnittelua 1999, s. 253. Helsinki: Grafia ry, 2000.
- ↑ Vuosikertomus 1997 1998. Markkinointi Viherjuuri. Arkistoitu 6.10.2013. Viitattu 5.10.2013.
- ↑ Alform Oy Kauppalehti. Viitattu 12.9.2012.
- ↑ Huonon maun juhla 6.11.2008. Maailmasta ja kirkosta -blogi. Viitattu 5.10.2013.
- ↑ Ruuhinen, Erkki: Kultamuna, Guldägg (Linkki vie luvun "1970" alkuun, selaa siitä eteenpäin sivulle 58) Erkki Ruuhisen Posters-verkkojulkaisu (yli 200 sivua). 2014. Erkki Ruuhinen. Viitattu 2.5.2015.
- ↑ Antti Kuusterä. Aate ja raha: säästöpankit suomalaisessa yhteiskunnassa 1822–1994. Otava; 1995. ISBN 978-951-1-13932-4. Sivut 513–514.
- ↑ MT:1989:8 Jäljittely – Tuotepakkaus, Markkinatuomioistuin 22.6.1989[vanhentunut linkki]
- ↑ Matti Rönnberg, Studio Rönnberg. Arkistolinkki: [1]
- ↑ Tanttu, Juha: Asko Kekkosen kirjaimet. Helsingin Sanomat, 8.8.1982, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kilpailun historia, Vuoden huiput, Grafia ry. (Arkistoitu – Internet Archive)