Sellakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sellakkaa astiassa.

Sellakka (vanh. myös šellakka < engl. shell lac 'lakka ohuina levyinä'[1]) on orgaaninen polymeeri ja hartsi, jota saadaan Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien metsissä elävästä Kerria lacca -hyönteisnaaraan munakoteloidensa suojaksi erittämästä hauraasta aineesta. Suomeksi lajista on käytetty ainakin nimiä lakkakirva ja lakkakilpikirva. Tieteellisen nimen synonyymeja on useita.[2] Sellakka on väriltään joko kellertävää tai punaista. Punainen sellakka sisältää hyönteisen munat tai toukat ja kellertävä sellakka on kerätty sen jälkeen kun hyönteiset ovat poistuneet. Sellakkaa voidaan myös puhdistaa valmistuksen yhteydessä. Punaista sellakkaa käytetään väriaineena.

Historia ja taloudellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sellakka väriaineena on tunnettu Intiassa jo pitkään, ja Eurooppaan se on tullut siirtomaakaupan myötä. Sellakka on ollut Intialle taloudellisesti merkittävä tuote ennen muoveja. Sitä tuotettiin jopa 50 tuhatta tonnia vuosittain. Nykyään sellakkaa tuotetaan noin 5000 tonnia, mutta se on yhä merkittävä taloudellinen tulolähde arviolta noin 3 miljoonalle ihmiselle. Sellakkaa käytetään pääasiassa tuotantomaissa, joita ovat Intian lisäksi muun muassa Kiina ja Thaimaa.

Kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sellakkaa viljellään siirtämällä nesteeseen sekoitettuja hyönteisen munia isäntäkasveille, esimerkiksi Ficus-suvun puiden oksille sivelemällä oksia tällä nesteellä. Sellakan tuotannossa käytetään useita lähisukuisia hyönteislajeja ja eri isäntäkasveja, mikä vaikuttaa lopputuotteen laatuun. Kirvat peittävät eritteellään koko oksan.[3] Kyseessä on ilmeisimmin kirvojen erite, vaikka kirjallisuudessa on hieman ristiriitaista tietoa siitä, onko kyseessä kasvisperäiseksi katsottava puun maitiaisneste tai puun puolustuskeinona erittämä aine vai eläinperäinen kirvojen läpi tullut erite. Sato korjataan katkomalla oksat, joista sellakka erotetaan lämmön avulla.

Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sellakka on hygroskooppinen materiaali, jonka kosteus seuraa ilman kosteutta. Sulamispiste on 100–120 °C.[4] Ominaisuuksiltaan sellakka vastaa kestomuoveja. Tämän orgaanisen muovin kemiallinen kestävyys on kuitenkin huono verrattuna synteettisiin muoveihin.

Sellakalla oli paljon käyttöä 1800-luvun puolivälistä synteettisten muovien kehittämisen saakka 1930-luvulle. Sellakasta tehtiin pieniä esineitä. Tunnetuin käyttökohde on ollut gramofonilevy. Tekniikassa sellakkaa käytettiin alkoholeihin liuotettuna liimana ja lakkana, esimerkiksi mica-kiillelevyjen liimaamiseen sähkökäämeihin eristemateriaaliksi. Sellakkaa käytetään yhä huonekalujen lakkaukseen, varsinkin kestävää kehitystä tukevassa toiminnassa ja antiikkihuonekalujen käsittelyssä.[5]

Sellakka on syötävää ja sitä käytetään elintarvikkeiden lisäaineena (E904) antamaan pintakiiltoa makeisiin ja lääkepillereihin. Sitä käytetään myös omenoiden pinnalla. Kosmetiikassakin käytetään sellakkaa, mutta sen tiedetään myös aiheuttavan allergisia reaktioita iholla.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dictionary.com (shellac) Viitattu 28.4.2009.
  2. Zipcodezoo Tieteellisistä nimistä enemmän
  3. Colours for Fabric kuva oksasta peittyneenä hyönteisen eritteeseen ja muita tietoja mm. kemiasta
  4. Tekniikan käsikirja, osa II. Gummerus, Jyväskylä 1946.
  5. Insect Dye FAO. Tietoja käytöstä huonekalulakkana
  6. Le Coz C-J., Leclere J-M., Arnoult E., Raison-Peyron N., Pons-Guiraud A., Vigan M., (2000). Allergic contact dermatitis from shellac in mascara. Contact Dermatitis 46(3), s. 149-152(6).