Pulituuri

Pulituuri (vanh. myös polituuri < ruots. polityr < lat. politura 'kiilto') eli puusepänlakka on yleisnimike pintakäsittelyn viimeistelyyn käytetyille kiillotusnesteille. Tunnetuin merkitys pulituurille on ns. ranskalaisessa kiillotuksessa käytetty spriipohjainen sellakkaliuos. Alkoholistit tapasivat erottaa liuoksesta sellakan suolan avulla käyttääkseen spriitä päihteenä. Tästä tavasta sai alkunsa nimitys "puliukko", vaikka pulituurin käyttö olikin muihin korvikealkoholeihin verrattuna vähäistä.

Puleeraus

Pulituurilla kiillottamisesta käytetään nimitystä puleeraus. Puleeraus tehdään eri lakkatyypeille erilaisilla liuoksilla, mutta muuten työtavat ovat yhteneväiset. Yleensä puleeraus tehdään entisöintityön päätteeksi nitroselluloosalakoille, joita on käytetty varsinkin 1920–1940-luvun kalusteissa. Tätäkin vanhemmissa kalusteissa käytetyille sellakkapinnoille tehtävä puleeraus tunnetaan nimellä ranskalainen kiillotus. Alkydi-, uretaani-, uretaanialkydi- ja muut lakat puleerataan yleensä hiomatahnalla, jolloin hionnan voi jättää väliin. Puleerauksen aluksi valmis lakkapinta vesihiotaan n. 600-1000-mesh-lukuisella vesihiomapaperilla kauttaaltaan. Puleerauksessa käytetään työvälineenä tulloa, joka on nukkaamattomasta puuvillakankaasta ja vanusta tai strasselista tehty nyytti. Nyytti kastellaan pulituuriin ja puristetaan kuivaksi kangasta tai paperia vasten. Pinta sivellään nihkeällä tullolla tarpeen vaatiessa tulloa kastellen. Tullo saa kulkea yhdestä kohdasta vain kerran, eikä saa pysähtyä työn aikana. Tullo tuodaan pintaan pinnan päädystä tai vinosti reunaa myöten kevyesti pintaa sivellen. Puleeraustyö on tarkkaa käsityötä, jossa puleerattava lakkapinta pilaantuu helposti, jos tullo pysähtyy puleerattavalla pinnalla tai kulkee juuri pulituuriin kastuneen pinnan yli.