Säilyketölkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Säilyketölkkejä

Säilyketölkki (myös "säilykepurkki") on ilmatiivis, ohuesta metallista valmistettu pakkaus. Säilyketölkin merkittävin käyttötarkoitus on toimia täyssäilykkeiden kuljetus- ja varastointipakkauksena.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säilykkeiden valmistusta. Albert Seigneurie: "Dictionnaire encyclopédique de l'épicerie et des industries annexes", 1904, sivu 224.

Nykyajan säilyketölkki on parannettu versio ranskalaisen Nicolas François Appertin 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tekemästä keksinnöstä. Vuonna 1809 Appert säilöi ruokaa lasipurkkiin, jonka hän laittoi kiehuvaan veteen parantaakseen sen säilyvyyttä. Myöhemmin ruokaa alettiin säilöä kestävämpiin metallipurkkeihin, vastaamaan paremmin etenkin sotilaiden tarpeita. Purkit avattiin tuolloin esimerkiksi kivillä ja pistimillä.[1]

Keksijä Peter Durand patentoi metallisen säilyketölkin Englannissa vuonna 1810.[2] Yhdysvalloissa ensimmäinen patentti säilyketölkille myönnettiin 1825.[3] Vasta 50 vuotta myöhemmin yhdysvaltalainen Ezra Warner kehitti tölkinavaajan.

1900-luvun puolivälissä valmistettiin nestepakkauksia, joiden kannessa oli pieni reikä täyttöä varten. Täytön jälkeen reikä juotettiin umpeen.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säilyketölkkejä valmistetaan nykyään pääsääntöisesti kahdella eri menetelmällä.

Kaksiosainen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksiosainen eli vedetty tölkki valmistetaan samoin kuin alumiiniset juomatölkit. Nimensä mukaisesti tölkki tehdään kahdesta osasta: Kansiosan lisäksi muu osa tölkkiä venytetään yhdestä metallikiekkoaihiosta. Tästä johtuen tölkeissä ei ole lainkaan sivu- eikä pohjasaumaa. Tämä on sekä tiiviyden että tuotantoprosessin yksinkertaistamisen kannalta kolmiosaista tölkkiä parempi vaihtoehto. Kaksiosaisia tölkkejä käytetään tällä hetkellä lähinnä pieniin ja mataliin säilyketölkkeihin – nimellisesti muun muassa tonnikalasäilykkeisiin.

Kolmiosainen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmiosaiseen rakenteeseen kuuluvat samanmuotoinen kansi ja pohja sekä suorakulmion muotoisesta levystä valmistettu sylinteri eli tölkin runko. Pohja ja kansi ovat useimmiten pyöreät, joissakin tapauksissa myös soikeat tai kulmistaan pyöristetyn nelikulmion muotoiset.

Sekä kaksi- että kolmiosaisen rakenteen omaavissa säilyketölkeissä on useimmiten kehä, jonka ulkomitta on hieman suurempi kuin tölkin muiden osien. Tämä kehä on tarpeellinen tölkin avaamiseksi tölkinavaajalla.

Materiaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksiosaiset säilyketölkit valmistetaan yleensä joko alumiinista tai teräksestä, joka on elektrolyyttisesti pinnoitettu sisäpuolelta ohuella tinakerroksella. Kolmiosaisia säilyketölkkejä valmistetaan myös tinavapaasta teräslevystä (TFS), joka päällystetään ohuella kromikerroksella.[4] Sisäpinnalla saatetaan käyttää myös lakkausta, joka estää korroosiota ja metallin liukenemista säilöttyyn elintarvikkeeseen.[5]

Säilyketölkin ympärillä on tavallisesti paperinen, harvemmin muovinen etiketti. Sisältötiedot voidaan myös maalata suoraan tölkin pintaan, mutta tämä melko harvinaista.

Tölkitysprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkki säilyketölkistä

Elintarvikkeiden säilöminen sekä kaksi- että kolmiosaisiin tölkkeihin tapahtuu pääpiirteissään samoin. Aluksi noin 94% kannettoman tölkin tilavuudesta täytetään säilöttävällä elintarvikkeella. Tölkistä poistetaan ilma ja kansi tiivistetään runkoon saumaamalla. Tällöin tölkkiin lisätään myös tarvittavat valmistusmerkinnät. Seuraavaksi suljettu tuote steriloidaan autoklaavissa. Saumauksen ohella tämä on kriittisin valmistusvaihe, joka takaa oikein pakatun tuotteen säilyvyyden jopa vuosiksi eteenpäin. Kun tuote tämän jälkeen on jäähdytetty vedellä ja kuivattu, lisätään siihen vielä tuotetiedot sisältävä etiketti.

Säilyketölkin edut ja haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säilyketölkki on monella tavalla erinomainen keino säilöä elintarvikkeita. Valmistusaineena käytetyn metallin vuoksi se ei ole – toisin kuin esimerkiksi lasipurkit - erityisen herkkä pienille kolhuille. Oikein valmistettuna pakattava ruoka säilyy käyttökelpoisena jopa vuosia. Koska ruokaa ei ole tarve säilöä erilliseen säilöntäliuokseen on se myös koostumukseltaan yleensä varsin lähellä vastaavaa, vastavalmistunutta elintarviketta. Nykyiset säilyketölkit ovat myös suhteellisen kevyt pakkausmuoto. Lisäksi käytetty pakkaus voidaan kierrättää 100%:sti.

Haittapuolena on, että osa elintarvikkeen alun perin sisältämistä vitamiineista tuhoutuu steriloinnin yhteydessä. Mikäli säilyketölkin sisäpintaa ei ole pinnoitettu lainkaan, se on pinnoitettu huonosti taikka se on vaurioitunut mekaanisen vaurion tai happaman sisällön vuoksi, on vaarana, että tuotteeseen liukenee pakkauksesta pieniä määriä metalleja - erityisesti tinaa.

Säilytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säilyketölkkeihin pakatut täyssäilykkeet säilyvät normaalissa huoneenlämmössä ja –kosteudessa avaamattomina tyypillisesti vuosia. Tölkkeihin tai niiden etiketteihin on painettu parasta ennen tai viimeinen käyttöpäivä –merkintä, jota tulisi aina noudattaa.

Avattua säilyketölkkiä ei suositella säilytettäväksi lainkaan, koska säilyketölkistä saattaa irota hapen vaikutuksesta elintarvikkeeseen metalleja.[6] Mikäli kaikkea tölkitettyä elintarviketta ei käytetä heti voidaan se yleensä säilyttää muutaman vuorokauden esimerkiksi muovisessa säilytysrasiassa. Säilykkeen etiketissä annettuja säilytysohjeita tulisi noudattaa.

Kierrätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki suomessa myytävät säilyketölkit etiketteineen voi toimittaa metallinkierrätykseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta säilykeruoka.