Viimeinen käyttöpäivä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viimeinen käyttöpäivä -päiväys lääkeblisterissä.

Viimeinen käyttöpäivä on elintarvikkeisiin merkittävä päivämäärä, jonka jälkeen tuotetta ei saa enää myydä, käyttää tai käyttää tarjottavan tai myytävän elintarvikkeen valmistuksessa. Viimeinen käyttöpäivä on merkittävä mikrobiologisesti helposti pilaantuviin tuotteisiin, joita ovat muun muassa pastöroimaton maito ja kerma, kypsyttämätön juusto, tuore liha ja tuore kala sekä sellaiset tuotteet, joissa ei ole käytetty lämpökäsittelyä tai säilöntäaineita. Käyttöpäivä merkitään tuotteen pakkaukseen, ja siinä on oltava ainakin päivämäärä ja kuukausi, mahdollisesti myös vuosi.[1]

Parasta ennen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sellaisiin tuotteisiin, jotka eivät ole mikrobiologisesti helposti pilaantuvia, merkitään parasta ennen -päiväys. Se eroaa viimeisestä käyttöpäivästä siinä suhteessa, että tuotetta voidaan myydä parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin, jos sen laatu ei ole oleellisesti heikentynyt.[1]

Alennustuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa elintarvikeliikkeistä ja päivittäistavarakaupoista myy kuluttajille elintarvikkeita niiden viimeisen käyttöpäivän lähestyessä alennuksella, esimerkiksi puoleen hintaan. Useimmat kaupat merkitsevät kyseiset tuotteet niin sanotulla alennustarralla. Hintamerkintäasetuksen kuudennen pykälän mukaan tuotteessa, jossa on alennustarra, pitäisi näkyä myös uusi alennettu hinta ja yksikköhinta eli kilo-, litra- tai kappalehinta. Useimmat kaupat eivät kykene tähän resurssien vuoksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vähimmäissäilyvyysaika ja viimeinen käyttöpäivä (-ajankohta) 20.9.2010. Elintarviketurvallisuusvirasto. Viitattu 8.11.2010.
  2. Sakari Nupponen: Kuluttajavirasto uhkaa lopettaa ruuan alennusmyynnin Iltasanomat. 7.9.2009. Viitattu 7.9.2009.