Rytmihäiriö (yhtye)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rytmihäiriön logo.png
Rytmihäiriö Rakuunarockissa, Lappeenrannassa vuonna 2013.
Rytmihäiriö Rakuunarockissa, Lappeenrannassa vuonna 2013.
Tiedot
Toiminnassa: 19881992
1998
Tyylilaji: surmacore
hardcore punk
thrash metal
grindcore
crossover thrash
Kotipaikka: Suomen lippu Helsinki, Suomi
Laulukieli: suomi
Sivusto: www.surmacore.com
Jäsenet
Unto Helo laulu
Janne Perttilä kitara, taustalaulu
Antti Kiiski basso
Otto Luotonen rummut
Entiset jäsenet
Kalle Ellilä laulu (19881989)
Pate Vuorio laulu (19891991, 19982002)
Silveri laulu (1991)
Marko Karimo laulu (19911992)
Karis kitara (1988)
Tuukka Laitinen kitara (1988–1989, 1990–1991)
EQ kitara (1989)
Nastis kitara (1989–1990)
Samppa kitara (1991–1992)
Levy-yhtiöt
Sakara Records 2006–
Spinefarm Records 1990–1992

Rytmihäiriö on helsinkiläinen surmacoreksi musiikkiaan kutsuva metalliyhtye. Yhtyeen musiikkityyli vaihtelee hardcore punkista ja thrash metalista raskaampaan grindcoreen. Yhtye on sanonut hakevansa väkivaltaa ja alkoholismia käsitteleviin sanoituksiinsa inspiraatiota Alibi-lehdestä sekä Gambina-nimisestä alkoholijuomasekoituksesta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat (1988–1989)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustivat vuonna 1988 Kalle Ellilä, Ande Kiiski ja Otto Luotonen.[1] Kitaristi Karis löydettiin yhtyeeseen lehti-ilmoituksen kautta. Tällä kokoonpanolla yhtye ehti soittaa muutaman keikan ja nauhoittaa demon Möfaa puujumalille. Pian demon julkaisun jälkeen Karis erotettiin yhtyeestä arvaamattomuutensa vuoksi.[2]

Kariksen tilalle kitaristiksi löydettiin Tuukka Laitinen. Hän soitti yhdellä demolla ja kahdella keikalla, mutta jätti yhtyeen musiikin yksinkertaisuuden vuoksi.[2] Vuoden 1989 alussa Tuukan korvasi EQ, joka oli toiminut thrash metal -yhtye Dirty Damagen kitaristina. Tuukka kuitenkin teki pian paluun yhtyeeseen, ja hetken aikaa yhtyeessä oli kaksi kitaristia. Tällä kokoonpanolla äänitettiin yksi demo. Äänitysten jälkeen kitaristi EQ erosi yhtyeestä, koska oli perustamassa omaa Dun-delion -yhtyettä.[1]

Vuoden 1989 syksyyn mennessä yhtyeen sisällä alkoi olla ristiriitoja ja lopulta laulaja Kalle Ellilä jouduttiin erottamaan yhtyeestä. Saman vuoden lokakuussa yhtye soitti Turussa keikan kolmimiehisenä kokoonpanolla Antti Kiiski (basso, laulu), Otto Luotonen (rummut, laulu) ja Tuukka Laitinen (kitara, laulu). Tuolla keikalla yhtye esitti ensimmäistä kertaa kappaleen ”Surmatyö”, joka myöhemmin päätyi samannimiselle EP:lle.[1]

Surmatyö-EP ja levytyssopimus (1989–1990)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppusyksystä 1989 laulajan paikan otti aiemmin grindcore-yhtye Nauseassa vaikuttanut Pate Vuorio. Yhtye meni studioon joulukuussa 1989 ja tuloksena oli Surmatyö-EP. Levy julkaistiin omakustanteena ja 500 kappaleen painos saatiin loppuunmyytyä pienen ajan sisällä. EP:n äänitysten jälkeen Rytmihäiriö kasvoi jälleen viisimiehiseksi, sillä niin ikään Nausea-yhtyeessä vaikuttanut Nastis otettiin yhtyeeseen toiseksi kitaristiksi.

Vuoden 1990 alkupuolella Riku Pääkkönen oli juuri perustanut Spinefarm Recordsin ja Rytmihäiriöstä tuli uuden levy-yhtiön ensimmäinen kiinnitetty yhtye. Rytmihäiriö äänitti maaliskuussa 1990 toisen EP:nsä Ihmisiä kuolee!. Levyä painettiin 1200 kappaletta ja sekin myytiin loppuun pienessä ajassa, Surmatyö-EP:n tavoin. EP Ihmisiä kuolee oli kaikkien aikojen ensimmäinen Spinefarm-julkaisu, ja Surman siipien havinaa yhtiön ensimmäinen täyspitkä albumijulkaisu.

Ensimmäinen albumi ja hajoaminen (1991–1992)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Ihmisiä kuolee!-EP:n studiosessioiden jälkeen kitaristi Nastis jätti Rytmihäiriön ja jälleen nelimiehiseksi kutistunut yhtye aloitti vuoden 1990 loppupuolella ensimmäisen pitkäsoittolevynsä äänitykset. Surman siipien havinaa -nimeä kantanut albumi julkaistiin vuoden 1991 tammikuussa. Levyn äänimaailma oli todella aggressiivinen ja huolittelematon. Albumin julkaisun jälkeen yhtye teki monia esiintymisiä.

Laulaja Unto Helo

Näihin aikoihin yhtye sai toisen kitaristin, kun yhtyeen pitkäaikainen ystävä Samppa liittyi yhtyeeseen. Yhtye alkoi tehdä uutta materiaalia seuraavaa julkaisua varten mutta kesällä 1991 motivaation puutteen vaivaama Pate jätti Rytmihäiriön ja näin yhtye oli jälleen ilman laulajaa. Myös Tuukan kiinnostus bänditoimintaa kohtaan alkoi laimeta ja hän erosi yhtyeestä pian Paten lähdön jälkeen.

Paten tilalle laulajaksi saatiin Silveri, yhtyeen pitkäaikainen ystävä hänkin. Rytmihäiriö jatkoi edelleen vanhalla "surmacore"-tyylillä, kunnes yhtye päätti muuttaa laulukielensä englanniksi. Laulaja Silverin uudet englanninkieliset sanoitukset olivat tyylilajiltaan kantaaottavampia ja poliittisempia ja näin ollen entinen surmacore-tyyli jäi taka-alalle.

Silveri kuitenkin kyllästyi ja erosi yhtyeestä jo muutaman keikan jälkeen ja jälleen yhtye oli vailla laulajaa. Uudeksi laulajaksi löytyi Amen-yhtyeen kitaristi Marko Karimo. Karimo kirjoitti uudet sanoitukset, jotka nekin olivat englanninkielisiä ja poliittisia. Yhtye meni studioon ja äänitti kappaleita Amenin kanssa tehtävälle split-LP:lle. Myös tämä kokoonpano jäi lyhytikäiseksi ja esiintyi vain yhden kerran, pian split-LP:n julkaisun jälkeen.

Lukuisien kokoonpano- ja tyylivaihdosten jälkeen yhtyeen jäsenet eivät enää löytäneet oikeaa tyylisuuntaa, joten he päättivät lopettaa yhtyeen vuonna 1992.

Uusi kokoonpano (1998–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristi Janne Perttilä

Hajoamisen jälkeen rumpali Otto Luotonen oli soittanut Wind of Pain -yhtyeessä, jossa hän oli tutustunut kitaristi Janne Perttilään. Vuonna 1998 Rytmihäiriö päätettiin perustaa uudelleen ja Perttilää pyydettiin kitaristiksi uuteen kokoonpanoon. Yhtyeen paluu sai jokseenkin hyvän vastaanoton, mutta tästä huolimatta yhtye esiintyi vain harvakseltaan, soittaen pelkästään ensimmäisten EP:iden ja albumin aikaista, suomenkielistä materiaalia.

Vuonna 2000 yhtye meni jälleen studioon ja äänitti muun muassa 3 vanhaa 1990-luvun alkupuolella syntynyttä kappaletta, joita aiemmin ei oltu tehty valmiiksi. Vuonna 2002 laulaja Pate kyllästyi ja erosi yhtyeestä, jälleen motivaatio-ongelmien vuoksi. Paten tilalle saatiin hardcore-yhtye Oheisvasarassa vaikuttanut Unto "Une" Helo, joka oli jo aiemmin laulanut muutamissa esiintymisissä, Paten ollessa estyneenä.

Rytmihäiriö aktivoitui jälleen toden teolla ja alkoi kirjoittaa materiaalia uudelle EP:lle syksyllä 2002. Vuoden 2003 alkaessa yhtyeeltä julkaistiin peräti kaksi äänitettä, vanhaa, 1990-luvun aikaista tuotantoa sisältänyt kokoelmalevy Surman vuodet – The Homicide Years, sekä uutta materiaalia sisältänyt Surmaa kännissä-EP. Vuoden 2003 aikana yhtye myös esiintyi laajalti ympäri Suomen. Yhtye juhli myös 15-vuotista uraansa esiintymällä Helsingin Factoryssa, jossa esiintyivät lähes kaikki yhtyeen aiemmat kokoonpanot. Vuoden loppua varjosti kuitenkin yhtyeen saama tieto alkuperäisen vokalistin Kalle Ellilän poismenosta.

Albumit Saatana on herra ja Seitsemän surman siunausliitto (2004–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basisti Antti Kiiski

Rytmihäiriö vietti vuoden 2004 kirjoittamalla materiaalia toiselle pitkäsoittolevylleen. Yhtye meni studioon joulukuussa 2004 ja Rytmihäiriön toinen studioalbumi Saatana on herra julkaistiin vuoden 2005 helmikuussa. Albumi sisälsi hieman aiempaa tuotantoa enemmän vaikutteita metallimusiikista ja albumilla vieraili muun muassa Impaled Nazarene -yhtyeen keulahahmo Mika Luttinen.

Vuoden 2005 lopulla yhtye alkoi etsiä julkaisijaa mahdolliselle kolmannelle studioalbumille. Mokoma-yhtyeen jäsenten kaksi vuotta aiemmin perustama Sakara Records osoitti kiinnostusta Rytmihäiriötä kohtaan ja yhtye alkoi välittömästi työstää uutta materiaalia. Vuoden 2006 alussa yhtye piti taukoa esiintymisistä ja keskittyi täysipainoisesti uusien kappaleiden tekemiseen.

Elokuussa 2006 yhtye meni studioon ja aloitti kolmannen albuminsa äänitykset tuottaja Jukka Varmon johdolla. Rytmihäiriön kolmas studioalbumi Seitsemän surman siunausliitto ilmestyi lokakuussa 2006 ja nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 36 ollen historian ensimmäinen listalle noussut Rytmihäiriö-äänite. Vuoden 2006 lokakuussa yhtye osallistui koko Suomen kattavalle "Sakara Tour"-kiertueelle, jolla mukana olivat myös Mokoma ja Stam1na.

Sarvet, sorkat, salatieteet ja Surmantuoja (2007–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljäs Rytmihäiriö -albumi Sarvet, sorkat, salatieteet ilmestyi 27. helmikuuta 2008, nousten julkaisuviikollaan Suomen virallisen albumilistan sijalle 10.[3] Albumilla vieraili muun muassa koko Moonsorrow-yhtyeen jäsenistö. Albumilla kuultiin aiempaa enemmän mahtipontisia kuoro- ja kosketinsoitinosuuksia sekä akustisia soittimia.[4]

Helmikuussa 2010 yhtye aloitti työnimellä "Kontulalainen plutokratia" kulkevan viidennen studioalbuminsa äänitykset.[5] Albumi Surmantuoja julkaistiin 12. toukokuuta 2010. Albumi on musiikillisesti aiempaa tuotantoaan väkivaltaisempaa. Albumin materiaalia säveltäessään yhtye teki myös tietoisesti sellaisia kappaleita, jotka toimivat parhaiten esiintymistilanteissa.[6] Albumin miksasi aiemmin muun muassa Opethin kanssa työskennellyt ruotsalainen Dan Swanö.[3]

Todellisuuden mestari (2011–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2011 Rytmihäiriö ilmoitti esiintyvänsä vuoden 1990 kokoonpanolla ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen.[7] Elokuussa 2012 yhtye tiedotti työstävänsä uutta musiikkia tulevaa kuudennetta studioalbumia varten[8], ja helmikuussa 2013 julkaisupäiväksi varmistui 3. toukokuuta 2013. Albumi nauhoitettiin Sonic Pump -studiossa, ja sen miksauksesta vastasi edellistä albumiakin työstänyt Dan Swanö. Nimellä Todellisuuden mestari julkaistua kuudennetta studioalbumiaan yhtye on kuvaillut "kaiken edellisen tuotantonsa likaisemmaksi ja romuluisemmaksi serkuksi, jota kukaan ei halua kylään."[9]

Syyskuussa 2013 Rytmihäiriö lähti joulukuuhun ulottuvalle Käest läks kontroll 2013 -kiertueelle, jonka aikana yhtye teki ensimmäisen ulkomaan keikkansa Virossa.[10]

Marraskuussa 2014 yhtye ilmoitti aloittaneensa uusien kappaleiden harjoittelemisen.[11]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rumpali Otto Luotonen

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuukka Laitinen – kitara (1988–1989, 1989–1991)
  • Karis – kitara (1988)
  • Kalle Ellilä (k. 2003) – vokaalit (1988–1989)
  • Eq – kitara (1989)
  • Pate – vokaalit (1989–1991, 1998–2002)
  • Samppa – kitara (1990–1992)
  • Nastis – kitara (1990)
  • Silveri – vokaalit (1991–1992)
  • Marko Karimo – vokaalit (1992)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Split-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Rytmihäiriö: Historia: ALKUAJAT (1988-89) surmacore.com. Viitattu 17.10.2013. (suomeksi)
  2. a b Rytmihäiriön haastattelu vuodelta 1989 1989. http://mesikammen.wordpress.com. Viitattu 17.10.2013. (suomeksi)
  3. a b Surmantuoja julkaistaan 12. toukokuuta 14.4.2010. surmacore.com. Viitattu 17.10.2013. (suomeksi)
  4. Rytmihäiriö: Sarvet, sorkat, salatieteet 03/2008. soundi.fi. Viitattu 17.10.2013. (suomeksi)
  5. Rytmihäiriö aloitti uuden albuminsa nauhoitukset 25.2.2010. surmacore.com. Viitattu 17.10.2013. (suomeksi)
  6. Rytmihäiriön Surmantuoja ilmestyy toukokuussa 15.4.2010. sue.fi. Viitattu 17.10.2013. (suomeksi)
  7. Vuosimallin 1990 Rytmihäiriö livenä 1.11.2011. surmacore.com. Viitattu 17.10.2013. (suomeksi)
  8. Keikkoja 2.8.2012. surmacore.com. Viitattu 17.10.2013. (suomeksi)
  9. RYTMIHÄIRIÖLTÄ UUSI ALBUMI 18.2.2013. surmacore.com. Viitattu 17.10.2013. (suomeksi)
  10. RYTMIHÄIRIÖ URANSA ENSIMMÄISELLE ULKOMAAN KEIKALLE 27.9.2013. surmacore.com. Viitattu 27.9.2013. (suomeksi)
  11. https://www.facebook.com/rytmihairio/posts/749897268380574

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rytmihäiriö.