Gambina
| Gambina | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | cocktail |
| Alkoholiprosentti | 21 % |
| Valmistaja | Altia |
| Alkuperä |
 Suomi |
| Valmistus aloitettu | 1932 |
Gambina on Alkon vuonna 1932 alun perin Viinake-nimellä myyntiin tuoma terävänmakuinen maustettu viinipohjainen alkoholijuomasekoitus eli cocktail, joka on sekoitettu punaisesta vermutista ja ginistä[1] sekä maustettu muun muassa appelsiininkuorellalähde?. Väriltään Gambina on punaruskea.[2] Takaetiketin mukaan Gambina sisältää säilöntäaineena rikkidioksidia, jota muovipulloihin pakattavat viinit vaativat enemmän kuin lasipulloihin pakattavat, koska muovi läpäisee happea.[3]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alko luonnehtii juomaa väkevöidyksi jälkiruokaviiniksi.[2] Sitä suositellaan aperitiiviksi tai pitkien juomien osaksi esimerkiksi tonicin tai appelsiinimehun kera.[4] Juomalla on aikojen kuluessa ollut lempinimiä, kuten kampiviina,[1] gee ja iso gee.
Juoman viinipohjana on aiemmin ollut omenaviini.[1] Euroopan unioni muutti heinäkuussa 2020 juomaryhmän lainsäädännön tulkintaa. Uuden tulkinnan mukaan Gambina olisi muuttunut väkeväksi alkoholijuomaksi, jolloin juoman verotus olisi noussut merkittäväksi, jolloin valmistajan Altian mukaan yhtenä vaihtoehtona oli hinnan nosto. Altia kuitenkin muutti juoman reseptiä niin, että se perustuu valkoviiniin.[1] Gambina (21 t-%) myydään Alkossa 0,75 litran muovipulloissa.[2]
Martti Häikiö kirjoittaa teoksessa Alkon historiaa (2007), että Gambina on leimautunut hinta-väkevyys-suhteensa vuoksi Sorbuksen, Vineton ja Aperitan kanssa alkoholistien juomaksi.[5] 1970-luvun lehtiartikkelin mukaan Gambina oli silloin hinta-väkevyys-suhteessa sijalla 22.[6]
Gambina kulttuuri-ilmiönä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gambina on mainittu monissa suomalaisissa kappaleissa:
- suomalainen hardcore-yhtye Rytmihäiriö on tehnyt albumin Gambinapsykoosi ja muun muassa kappaleet ”Sataa Gambinaa”, ”Tissit Gambinassa”, ”Gambina O.D”, ”Ison G:n armoilla” ja ”Gambinaa Vastaan”.[7]
- Eppu Normaalin tuotannosta löytyy huumorikappale ”Esko veti ison G:n”.
- Juice Leskinen on puolestaan tehnyt kappaleen ”Iso Gee”.
- Koivuniemen Herrat ovat tehneet kappaleen ”Magista ja Gambinaa”.
- Heikki Kuula on tehnyt kappaleen ”Gambinaa”.
- Juha Vainion laulussa ”Miettinen ja Nortamaa ja monta muuta soittajaa ottaa pari Gambinaa, kun ei myydä halvempaa”.
Yhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useissa Suomen korkeakouluissa toimii Gambinasta innoituksensa saaneita opiskelijayhdistyksiä. Muun muassa Tampereen yliopistossa toimii Tampereen Akateemisesti Sivistyneet Gambinan Ystävät ry.[8][9] Oulussa on opiskelijajärjestö Oulun Gambinan ystävät ry.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Tuominen, Petra: Opiskelijoiden suosimaa Gambinaa hamstrataan nyt Alkosta mtvuutiset.fi. 6.7.2020. Viitattu 22.7.2020.
- ↑ a b c Gambina muovipullo Alko. Viitattu 28.3.2014.
- ↑ Mika Vanne, Viinin valmistus, Viinilehti.fi 5.12.2012. Viitattu 22.7.2020
- ↑ Gambina Viinimaa.fi. Altia Pro. Viitattu 22.7.2020.
- ↑ Etsin Gambinasta mitä tahansa tietoa, Kysy.fi 3.1.2020, viitattu 22.7.2020
- ↑ "No nyt tuli listojen lista!" – 1970-luvun lehtiartikkeli paljastaa, millä Alkon juomilla saa halvimmat kännit, Mtvuutiset 5.7.2017, viitattu 22.7.2020
- ↑ Diskografia – Albumit Rytmihäiriö. Arkistoitu 12.7.2010. Viitattu 22.7.2020.
- ↑ Tamperelainen Miska ehti jo pelästyä kulttijuoma Gambinan yllättävää muutosta – opiskelijayhdistys varautui järein asein: "Kymmenittäin pulloja varastossa hamstrattuna" mtvuutiset.fi. 6.7.2020. Viitattu 25.9.2020.
- ↑ Vasara, Väinö: Arvokas: Gambinan ystävät perustettiin yliopiston vessassa – tavaramerkki ”gambina-kokous” Aviisi – Tampereen ylioppilaslehti. 21.9.2017. Viitattu 30.10.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansan onnellisuuden syy selvitetty – se on tämä viina, jota myydään vain rajojemme sisäpuolella Rumba -lehti. 16.7.2018. Viitattu 22.7.2020.
- Nupponen, Sakari: Kansallisjuoma romahti ja nämä "klassikot" katosivat Alkosta kokonaan Helsingin Uutiset. 31.12.2015. Viitattu 22.7.2020.