Ruijanpolku
Ruijanpolku oli Suomen Lapin ja Norjan Ruijan yhdistänyt historiallinen kulkureitti. Sen alkupiste oli Sodankylän Sompion lapinkylässä sijainnyt Rieston kylä, joka 1960-luvun lopulla jäi Lokan tekojärven alle. Riestoon puolestaan oli yhteys aina Perämereltä saakka, ensin Kemijokea ja sitten sen sivujokea Luiroa pitkin.[1] Koko Perä- ja Jäämeren väliseltä matkaltaan siitä on käytetty myös nimitystä Ruijanreitti.[2]
Ruijanpolun käyttäminen loppui 1900-luvun alkupuolella, mutta nykyään vanhasta reitistä on maastoon merkitty 35 kilometrin pituinen Sompion luonnonpuistossa ja Urho Kekkosen kansallispuistossa kulkeva osuus Sodankylän Sompiojärven ja Inarin Kiilopään välillä.[2] Ruijanpolku kuuluu myös Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruijanpolkua on kuljettu ainakin 1400–1500-luvuilta lähtien ja kirjallisissa lähteissä se mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1598. Ruijanpolku oli Lapin merkittävimpiä väyliä, jota Ruijaan suunnanneiden kulkijoiden lisäksi käyttivät myös etelään päin matkanneet Inarin ja Utsjoen asukkaat.[1] Sitä pitkin kulkivat muun muassa Jäämeren rikkaille vesille suunnanneet kalastajat, erilaiset kauppiaat sekä myös veronkantajat ja papit.[3] 1600-luvulta alkaen polku palveli myös Suomesta Ruijaan suuntautunutta nälänhätien ja sotien aiheuttamaa muuttoliikettä.[1] Sodankylästä Ivalon kautta Petsamoon johtanut maantie eli Jäämerentie valmistui 1910-luvulla osittain vanhojen Ruijanpolkujen sekä Prospektor-kaivosyhtiön rakentaman ns. kultatien päälle. Ruijanpolun reittejä on maastosta hävittänyt myös esimerkiksi Saariselän matkailukeskuksen rakentaminen.[3]
Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reiston kylän pohjoispuolella Ruijanpolku haarautui kahdeksi eri reitiksi, jotka myöhemmin kohtasivat Inarissa. Itäinen reitti oli käytössä lähinnä talvisin. Se kulki Riestosta Luirojärven kautta Saariselän itäpuolitse ja edelleen Pajujärven, Kermikkajärven ja Akujärven kautta Inariin.[1]
Kesäisin käytetty läntinen reitti kulki Rieston kylästä aluksi Riesto- ja Muteniajokia pitkin Sompiojärvelle, sieltä Nattastuntureiden kautta Kopsusjärven länsipuolitse Inarin Laanilan kylään. Laanilasta polku jatkui Saariselän halki Törmäsen kylään ja sieltä edelleen Kyrön kylään eli nykyiseen Ivaloon ja saapui lopulta Inarijärven rantoja pitkin Inariin. Sieltä Ruijanpolku jatkui vielä Pielpajärven, Utsjoen ja Tenojoen kautta Jäämeren rannalle sekä toista reittiä myöten Tshuolisjärven ja Näätämön kautta Barentsinmerelle.[1]
Nykyinen retkeilyreitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisin retkeilijöiden käytössä oleva Ruijanpolku on noin 35 kilometrin pituinen ja kulkee läntistä reittiä pitkin Sompiojärveltä Nattasten kautta Laanilaan. Viimeiset seitsemän kilometriä polusta on luonnon- ja kansallispuistojen ulkopuolella. Reitin varrella on muun muassa tulentekopaikka sekä laavuja.[2] Sompiojärven rannalla on myös leirintäalue, reitin puolivälissä Kaptukaislammella puolestaan sijaitsevat yöpymiseen tarkoitetut alueet.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Ruijanpolku Museovirasto. Viitattu 4.10.2015.
- ↑ a b c Ruijanpolku Luontoon. Arkistoitu 21.1.2016. Viitattu 4.10.2015.
- ↑ a b Nieminen, Mauri: Lapin luonto luo outoa taikaa, s. 16–17. Books on Demand 2014. ISBN 978-952-28684-3-5. Google Books
- ↑ Ruijanpolku 30 km Sodankylän kunta. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.10.2015.