Rouskunriesa
| Rouskunriesa | |
|---|---|
 Rouskunriesaa kuusenleppärouskussa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Alakunta: | Dikarya |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Alakaari: | Pezizomycotina |
| Luokka: | Sordariomycetes |
| Alaluokka: | Hypocreomycetidae |
| Lahko: | Hypocreales |
| Heimo: | Hypocreaceae |
| Suku: | Sienenriesat Hypomyces |
| Laji: | lateritius |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Rouskunriesa (Hypomyces lateritius) on Hypocreaceae-heimoon kuuluva kotelosieni, joka loisii useiden haperoiden ja rouskujen, erityisesti leppärouskujen (Lactarius sect. Deliciosi) itiöemissä. Sienitaudin aiheuttamia epämuodostuneita itiöemiä kutsutaan nimellä kivileppärousku tai kuuroleppärousku.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rouskunriesa peittää leppärouskujen itiöemät kovalla pintakerroksella (ns. subikulum) ja värjää ne punaruskeasta okranvärisiksi. Subikulum ei värjäydy kaliumhydroksidilla. Periteekit muodostuvat isännän hymenoforeille; ne voidaan tunnistaa pienistä pisteistä, jotka jakautuvat säännöllisesti ja ovat uponneet subikulumiin siten, että vain suuaukko on nähtävissä. Periteekit ovat 300–470 µm pitkiä ja 170–360 µm leveitä, kellanruskeita-ruskeita ja muuttuvat kaliumhydroksidilla keltaisiksi. Vaihtoehtoinen suvuton lisääntyminen tapahtuu muumioituneilla itiöemillä ja muodostuu isännän lamellien väliin kasvavasta valkoisesta, puuvillamaisesta sienirihmastosta.
Kärjestään paksuuntuneiden itiökoteloiden halkaisija on keskimäärin 90–150 µm × 4–8 µm. Askosporit ovat väliseinättömiä.
Viljeltynä sieni muodostaa mallasuuteagarissa pesäkkeitä, jotka kasvavat 5-7 millimetriä viikossa ja koostuvat villaisesta, molemmin puolin valkoisesta, hajuttomasta sienirihmastosta ja harvasta ilmarihmasta. Pakuseinäisiä soluja ei muodostu.
Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rouskunriesa sairastuttaa erityisesti leppärouskujen sektioon kuuluvia rouskulajeja. Näihin kuuluvat mm. männynleppärousku (Lactarius deliciosus), kuusenleppärousku (Lactarius deterrimus) ja verileppärousku (Lactarius sanguifluus); muita rouskunriesan isäntälajeja ovat sikurirousku (Lactarius camphoratus), punatäplärousku (Lactarius controversus), hehkurousku (Lactarius porninsis), kangasrousku (Lactarius rufus), pikkurousku (Lactarius tabidus), karvarousku (Lactarius torminosus) ja haaparousku (Lactarius trivialis). Rouskunriesa muuttaa isäntiensä itiöpesäkkeet koviksi ja epämuodostuneiksi.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rouskunriesaa esiintyy todennäköisesti kaikkialla, missä rouskujakin, kuten koko Pohjois-Amerikassa Alaskasta Keski-Meksikoon. Euroopassa lajin levinneisyysalue ulottuu Ranskasta Ukrainaan; myös Suomessa sitä esiintyy. Aasiassa rouskunriesaa tavataan Kazakstanista, Kirgisiasta ja Länsi-Siperiasta; lajia on havaittu myös Uudesta-Seelannista.
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rouskunriesa tekee isäntänsä, leppärouskut (tai muut rouskut) ja haperot koviksi ja syömäkelvottoviksi toisin kuin sukulaisensa Hypomyces lactifluorum, jota pidetään Meksikossa ja Yhdysvalloissa kauppasienenä. Kummankin kanssa samaan sukuun kuuluva tatinriesa (Hypomyces chrysospermus) puolestaan loisii tateissa.
