Rohtomandrake

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rohtomandrake [1]
Mandragore officinale fruits.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae
Suku: Mandragora
Laji: officinarum
Kaksiosainen nimi
Mandragora officinarum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Rohtomandrake Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rohtomandrake Commonsissa

Rohtomandrake (Mandragora officinarum) tunnetaan Suomessa myös nimillä alruuna ja lemmenmarja. Se on perunan sukuinen kasvi, jota tavataan luonnonvaraisena Välimereltä Himalajalle ulottuvalla alueella. Alruuna on monivuotinen kasvi, jolla on suuret, haaroittuvat juuret ja isot lehdet. Kukat ovat kellomaiset ja niiden väri vaihtelee valkoisesta tummansiniseen, marjat ovat keltaiset.

Alruuna oli tärkeä kasvi antiikin Kreikan lääketieteessä esimerkiksi kivunlievittäjänä. Lääkinnälliset vaikutukset johtuvat sen sisältämistä alkaloideista, erityisesti mandrogiinista, atropiinista, skopolamiinista ja hyoskyamiinista.

Rohtomandrake myyteissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alruunan juuret muistuttavat alastonta ihmisruumista ja kasviin onkin kansanuskomuksissa ja tarinoissa liitetty maagisia ominaisuuksia. Kasvista valmistetun amuletin uskottiin suojaavan kantajaansa pahoilta hengiltä ja takaavan lähes täyden haavoittumattomuuden. Alruunalla sanottiin olevan käyttöä myös kaikenlaisessa parantamisessa, lemmen nostattamisessa, hedelmällisyyden ja synnytyksen helpottamiseen, ja auttoi kasvi rauhallisen unen saamiseenkin. Tarinoiden mukaan alruunaa kasvoi hirsipuiden läheisyydessä, koska se syntyi hirtettyjen miesten siemennesteestä. Ravintonaan se käytti teloitettujen verta. Kerrottiin, että kasvi huutaa maasta irrotettaessa niin kovaa, että edes mehiläisvahaiset korvatulpat eivät olisi suojanneet kuuroutumiselta. Tämän vuoksi kasvin irrottaminen oli tarinoiden mukaan mahdollista vain koulutettujen koirien toimesta.[2]

Inkvisitio tulkitsi alruunan hallussapitäjän noidaksi tai velhoksi. Tunnetuin teloitettu, jonka syytelistalla alruunan hallussapito on mainittu, lienee Jeanne d'Arc.[3]

Myyttinen alruuna esiintyy joissakin saduissa sekä Mika Waltarin teoksessa Mikael Karvajalka. Myös Noidan käsikirjassa on kasvista maininta. Uudelleen tunnetuksi alruunan on tehnyt J. K. Rowling, joka on liittänyt sen Harry Potteriin. Siinä hän on liittänyt kasviin humoristisen ominaisuuden jossa kasvi läpikäy samat yksilönkehityksen vaiheet kuin ihminenkin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Räty, E. & Alanko, P: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  2. Robertson, J.: Mandragora officinarum, mandrake 2009. Poison Garden. Viitattu 30.6.2009. (englanniksi)
  3. Myths and Mandrakes

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]