Ricky Nelson
| Ricky Nelson | |
|---|---|
 Ricky Nelson kuvattuna vaimonsa Kristin Nelsonin kanssa 1964. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. toukokuuta 1940 Teaneck, New Jersey , Yhdysvallat |
| Kuollut | 31. joulukuuta 1985 (45 vuotta) De Kalb, Texas |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Rick Nelson ja Ricky Nelson |
| Aktiivisena | 1957-1985 |
| Tyylilajit | Pop, rock, rockabilly |
| Soittimet | kitara |
| Levy-yhtiöt | Imperial (käännä suomeksi), Charly Records, Decca Records, Epic Records, MCA Records ja Verve Records |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.rickynelson.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Eric Hilliard Rick "Ricky" Nelson (8. toukokuuta 1940 Teaneck, New Jersey – 31. joulukuuta 1985 De Kalb, Texas) oli yhdysvaltalainen laulaja ja teini-idoli.[1]
Nelsonin isällä Ozzie Nelsonilla oli big band -yhtye ja hänen äitinsä Harriet Nelson oli yhtyeen laulaja. Vanhemmilla oli myös suosittu televisio- ja radio-ohjelma The Adventures of Ozzie and Harriet, jossa Ricky Nelson aloitti oman uransa. Nelsonin ensimmäinen levytys oli cover-versio Fats Dominon kappaleesta "I'm Walkin'", jonka hän teki isänsä avustuksella tehdäkseen vaikutuksen tyttöystäväänsä Lorrie Collinsiin. Kappale esitettiin televisiosarjassa levyn julkistamisen aikaan, ja levyä myytiin yli miljoona kappaletta ensimmäisellä viikolla. Myös monet muut Nelsonin hittikappaleista, kuten "It's Late", Gene Pitney cover "Hello Mary Lou" ja "Travelin' Man" saivat markkinointiapua Ozzie and Harrietin kautta.[2] Ohjelma lopetettiin vuonna 1966, joten Ricky Nelsonin näkyvyyskin väheni sitä myötä.[3]
1950-luvulla Nelsonilla oli yksi listaykkönen, "Poor Little Fool".
Nelson työskenteli monien tunnettujen muusikoiden, kuten James Burtonin, Joe Maphisin ja Johnny sekä Dorsey Burnetten, kanssa. 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa Nelson oli Yhdysvaltojen menestyneimpiä muusikoita 30 top 40 -hitillään. Vain Elvis Presley ylitti hänet suosiossa. Vuonna 1963 Nelson kirjoitti 20 vuoden sopimuksen Decca Records -levy-yhtiön kanssa, muttei saavuttanut enää vuoden 1964 kappaleen "For You" jälkeen merkittäviä hittejä ennen vuotta 1972.lähde?
Vuonna 1969 Nelson perusti country rock -yhtye Stone Canyon Bandin ja sai sen kautta hitin Bob Dylanin kappaleella She Belongs to Me.[3]
Vuoden 1971 lokakuussa Nelson yhtyeineen esiintyi rock'n'roll revival -tapahtumassa Madison Square Gardenissa.[3] Yleisö buuasi Nelsonin pitkätukkaiselle olemukselle ja uusimmille kappaleille. Tapahtuman perusteella Nelson teki laulun Garden Party, joka myi vuonna 1972 kultaa ja oli kuudentena Yhdysvaltain listalla. Kappale oli Nelsonin ensimmäinen miljoonahitti lähes vuosikymmeneen. Seuraavat albumit eivät kuitenkaan myyneet hyvin. Nelson teki vielä 1981 hyvät kritiikit saaneen comeback-albumin Playing to Win ja jatkoi kiertue-elämää.lähde?
Yksi este Nelsonin myöhemmän menestyksen tiellä oli, että hän halusi esittää uutta musiikkia mutta ei juurikaan kirjoittanut itse kappaleitaan, kuten useimmat menestyneet esiintyjät olivat kirjoittaneet Beatlesin ajoista alkaen.[1] Tosin Garden Party -hitti ja koko Rick Sings Nelson- albumi 70-luvun alusta olivat hänen itse kirjoittamiaan.lähde?
Nelson teki myös muutamia elokuvaesiintymisiä. Merkittävin rooli hänellä oli elokuvassa Rio Bravo vuodelta 1959, jonka pääosissa näyttelivät muun muassa John Wayne ja Dean Martin.[4]
Nelson, kihlattunsa Helen Blair sekä koko yhtye kuolivat lento-onnettomuudessa matkalla uudenvuodenaaton konserttiin Dallasiin.[1] Ainoastaan lentäjät selvisivät onnettomuudesta pahoja palovammoja saaneina. Nelsonin DC-3 kone teki pakkolaskun lähellä De Kalbin kaupunkia Texasissa. Aluksi väitettiin että onnettomuuden aiheutti huumeet, mutta virallinen syy oli palamaan syttynyt matkustamolämmitin.lähde?
Nelson on valittu Rock and Roll Hall of Fameen, ja hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella.lähde?
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ricky Nelsonin kokoelma-albumi 20 Greatest Hits (1987)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ricky Nelson all music guide. Viitattu 2.5.2013.
- ↑ Nina Leibman: Nelson, Ozzie and Harriet The Museum of Broadcast Communications. Arkistoitu 16.11.2018. Viitattu 9.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Ricky Nelsonin kokoelma-albumin 20 Greatest Hits kansiteksti.
- ↑ Rio Bravo Elonet
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyman, Jake: ”Rick Nelson”, Rocktieto. Osa 3 N–Z, s. 10–12. Soundi-kirja 16. Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viralliset kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ricky Nelson Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
