Rautatienpuisto (Riihimäki)
Riihimäen rautatienpuisto on Riihimäellä sijaitseva vanha rautatieläisten asuinalue rautatieaseman ja keskustan välissä. Alue oli aikoinaan osaksi VR:n, osaksi Paloheimon omistuksessa ja rakennuksissa oli rautatieläisten työsuhdeasuntoja, Paloheimon konttoritiloja sekä muita toimintoja.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautatienpuiston rakennukset on rakennettu pääosin vuosina 1857–1949. Rakennukset edustavat eri aikakausien rakennustapoja, kuten jugendia, pohjoismaista klassismia ja 1940-luvun jälleenrakennuskautta.[2] Alueen läpi kulkee myös vanha Maantie-niminen katu, joka on osa vanhaa Lopentietä. Katua ylläpidetään vanhaan tapaan mukulakivipäällysteisenä.[3]
Kun Rautatienpuiston alueelle valmisteltiin 1980-luvulla uutta asemakaavaa, päätettiin tämä vanha rautatieläisten asuinalue rakennuksineen säilyttää kulttuurihistoriallisesti arvokkaana ympäristönä. Maantien varren talot myytin 1990-luvulla yksityisille, jotka ovat sittemmin kunnostaneet rakennuksia.[1] Vuonna 1858 valmistuneessa rautavirkamiesten asuintaloksi rakennetussa talossa toimii nykyään Riihimäen kaupunginmuseo.[2]
Vuonna 2009 puiston 150-vuotista historiaa juhlistettiin kaupunginmuseon järjestämällä valokuvanäyttelyllä.[4]
Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asemapäällikön talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asemapäällikön talo valmistui Maantien varteen vuonna 1907. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti August Granfelt.[6] Rakennus on miltei säilynyt alkuperäisessä asussaan. Nykyisin rakennuksessa on viisi huonetta ja keittiön käsittävä asunto ja rakennus on suojeltu asemakaavalla.
Jälleenrakennustalot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan päätyttyä rakennettiin sekä luovutetusta Viipurista saapuneille VR:n työntekijöille sekä sodan runtelemaa rakennuskantaa täydentämään usealle rautatiepaikkakunnalle useita ns. Kymi-tyyppisiä virkailijoiden asuinrakennuksia. Vuonna 1945 Rautatienpuistoon rakennettiin kaksi tällaista asuinrakennusta ja samana vuonna alueen pohjoisosaan valmistui edellisten ulkomuotoa noudattava ns. pikatalo. Samantyylisenä valmistui myös 1949 asemapäälilkön talon viereen lennätinkonepajan insinöörin ja rataosaston apulaisinsinöörin asuntotalo.
Kaksikerroksiset kasarmit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtionrautatiet rakensi 1900-luvun alussa kaksikerroksisia asunrakennuksia alentaakseen rakennuskustannuksia. Riihimäelle ensimmäinen näistä kaksikerroksista kasarmeista Maantielle vuonna 1922. Muut kolme kasarmia ovat vuodelta 1924. Kasarmit on suunnitellut arkkitehti Thure Hellström.[6] Vastaavia rakennuksia on rakennettu 1920-luvun alussa myös muun muassa Pieksämäelle, Jyväskylään ja Elisenvaaraan. Kaikki rakennukset ovat säilyttäneet julkisivujensa todennäköisesti alkuperäisen, joskin suunnitelmasta joissain yksityiskohdissa poikkeava asun. Rakennukset on suojeltu asemakaavalla.
Lepohuone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lepohuone on alun perin rakennettu vuonna 1907 rautatien kouluksi edellisen koulurakennuksen käytyä ahtaaksi. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti August Granfelt.[6] Oppivelvollisuuslain tultua voimaan koulutilat vuokrattiin kunnalle ja rakennus toimi Riihimäen keskuskansakouluna vuoteen 1930 asti. Tämän jälkeen rakennus muutettiin 1931 VR:n henkilökunnan tilapäiseksi yöpymispaikaksi. Rakennus toimi lepohuoneena noin 50 vuotta. Tämän jälkeen rakennus tuli 1990-luvulla Riihimäen kaupungin haltuun, jolloin se osoitettiin vanhusten päivätoimintakeskukseksi. Rakennus on suojeltu asemakaavalla.
Maantie 5 (ent. Karan meijeri)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karan kartanon meijeri aloitti toimintansa alueella 1880-luvulla. Vuoden 1908 meijerin laajenukseksi rakennettiin rapattu kivitalo meijerinhoitajan asunnoksi. Rakennuksen osti 1920-luvulla kartanolta apteekkari Simberg ja talossa toimi tällöin muun muassa kaksi kirjakauppaa ja hammaslääkärin vastaanotto. Talvisodan pommituksissa talon pihalle osuneet kolme pommia vaurioittivat rakennusta, mutta vauriot kuitenkin korjattiin.
Pitkä kasarmi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkä kasarmi on rakennettu 1860-luvun lopulla ja se käsitti alun perin kahdeksan asuntoa. Sisätilat on sittemmin muutettu kolmeksi asunnoksi, mutta ulkoasultaan rakennus on säilynyt miltei alkuperäisessä muodossaan. Rakennus on suojeltu asemakaavalla.
Punainen talo (ent. Rautatieläisten talo)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1881 asuntokasarmiksi rakennettu talo, joka alkuperäisasussaan edusti VR:n pitkiä asuinkasarmeja, joita rakennettiin 1870-luvulta alkaen. Rakennusta muutettiin kuitenkin voimakkaasti 1907, jolloin se kunnostettiin lastentarhaksi ja kokoustiloiksi. Tällöin rakennusta laajennettiin poikittaisella, satulakattoisella salilla, joka on rakennuksen muuta runkoa korkeampi. Rakennus oli sittemmin rautatieläisten yhdistyksen käytössä ja nykyisin se toimii ravintola- ja kokoustiloina.
Rajapolku 8[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautatien koulun opettaja Juho Tuuran vuonna 1900 rakennuttama jugendtyylinen, huvilamainen asuintalo. Rakennus jää RKY 2009-alueen ulkopuolelle, mutta on arvokas osa Rautatienpuiston kokonaisuutta ja anoita Rajapolun varressa säilyneitä historiallisia rakennuksia. Rakennus on arvotettu maakunnallisesti merkittäväksi rakennetun kulttuuriympäristön kohteeksi.
Rakennusmestarin talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkujaan kaksi asuntoa käsittänyt asuintalo, joka vuonna 1925 korotettiin puolitoistakerroksiseksi. Nykyisin rakennuksessa on neljä huonetta ja keittiön käsittävä asunto. Rakennus on suojeltu asemakaavalla.
Ratainsinöörin talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syksyllä 1858 valmistunut asuintalo ratainsinöörille. Alkujaan rakennus oli tarkoitettu neljän perheen asunnoksi, mutta rautatien avaudutta liikenteelle 1862 käytettiin rakennusta myös rautatieaseman palvelutiloina, sillä asemarakennus valmistui Riihimäen asemalle vasta 1869. Vuodesta 1970 lähtien rakennuksessa on toiminut Riihimäen kaupunginmuseo. Talon toinen puoli toimi kuitenkin kaupungin ostamana työsuhdeasuntona 1990-luvun loppupuolelle saakka. Peruskorjauksen jälkeen rakennus saatiin kokonaan museon käyttöön.
Rautatielääkärin talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennuksen lienee rakentanut Hiivolan pehtoori Johan Gustaf Kihlström 1890-luvun alussa. Rakennus toimi alkujaan käräjätalona miltei koko 1890-luvun ajan. Vuonna 1923 Kihlström myi rakennuksen tohtori Lauri Stenbäckille, joka piti rakennuksessa vastaanottoa ja hoiti rautatielääkärin virkaa aina kuolemaansa asti. Myöhemmin rakennus siirtyi Paloheimo Oy:n omistukseen ja toimi yhtiön konttoritiloina. Ulkoisista muutoksista huolimatta rakennus on säilyttänyt 1800-luvun lopun muotonsa ja rakennuksessa on jäljellä vanhoja yksityiskohtia. Rakennus on suojeltu vuoden 1989 asemakaavalla.
Riihimäen kartano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voudin hoitaman ulkotilan asuinrakennukseksi vuonna 1868 rakennettu ns. Riihimäen kartano. Ympäröivää aluetta kutsuttiin voudin mukaan Voudinmäeksi. Tilaa viljeltiin ilmeisesti 1870-lopulle, jonka jälkeen rakennuksessa pidettiin muun muassa majataloa ja harjoitettiin varhaista koulutoimintaa. Vuosina 1907-1949 rakennuksessa toimi apteekki, jonka johdosta aluetta kutsuttiin 1900-luvun alussa Apteekinmäeksi. Myöhemmin rakennus siirtyi Riihimäen Sahan omistukseen ja se toimi Paloheimo Oy:n toimistotiloina ennen sen palautumista jälleen asuinkäyttöön. Rakennus on ulkoisesti säilynyt 1900-luvun alun asussa. Rakennuksen pulpettikattoinen laajenuskin lienee tehty ennen 1910-lukua. Rakennus on suojeltu vuoden 1989 asemakaavalla.
Santarmien rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennusta kutsutaan Santarmien rakennukseksi paikalla aiemmin sijainneen santarmien kasarmin mukaan, jossa asui venäläisen poliisikunnan järjestyksenvalvojia, santarmeja. Alkuperäinen santarmien rakennus vaurioitui pahoin sodan aikana ja nykyinen rakennus rakennettiin vanhan kasarmin kivijalalle 1940. Rakennusta laajenettiin 1962 yhden huoneen verran ja rakennuksen alle on myöhemmin rakennettu kellaritiloja, jolloin alkuperäinen kivijalka purettiin. Rakennus on suojeltu asemakaavalla.
Valtion vanha kivitalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtionrautatiet rakensi tämän kolmikerroksisen rakennuksen vuonna 1925 tyydyttämään 1920-luvun suurta asuntotarvetta. Rakennuksen on suunnittellut arkkitehti Bruno Granholm ja se on rakennettu kalkkihiekkatiilestä. Rakennus on peruskorjattu 1991 ja suojeltu asemakaavalla.
Vanhat parakit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ns. vanhat parakit rakennettiin 1858 rautatien rakentajia varten. Molemmissa taloissa oli alkujaan kaksi suurta makuulavitsojen reunustamaa tupaa. Rautatien avauduttua liikenteelle huonejako muuttui siten, että kumpaankin rakennukseen tuli kahdeksan huonetta, johin muutti rautatieläisiä. Rakennukset ovat säilyneet paikoillaan lähes alkuperäisessä ulkoasussaan ja ovat suojeltu asemakaavalla.
Öllerinkadun musiikkitalo (ent. Rautatien koulu)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautatien kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1879 ja alueelle valmistunut koulutalo vihittiin käyttöön marraskuussa 1880. Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain myötä ei rautateillä ollut enää velvollisuutta pitää omaa koulua ja koulutoiminta lakkasi 1930. Tämän jälkeen rakennus muutettiin rautatien sairaalaksi 1935. Sittemmin 1960-luvun alusta rakennuksessa toimi Riihimäen rautatieläisten soittokunta, minkä vuoksi rakennus tunnetaan musiikkitalona. Rakennus siirtyi syksyllä 2019 yksityisomistukseen ja se on suojeltu asemakaavalla.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hyttikortteli - Riihimäen Lasin työntekijöiden entinen asuinalue.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nähtävyydet - Riihimäen kaupunki (kohta Rautatienpuisto), riihimaki.fi, viitattu 28.5.2019.
- ↑ a b Rautatienpuisto - Riihimäen kaupunki, riihimaki.fi, viitattu 28.5.2019.
- ↑ Riihimäen kotikaupunkipolku 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) (sivu 7, kohta 5 - Rautatienpuisto), riihimaki.fi, viitattu 28.5.2019.
- ↑ Riihimäen rautatienpuisto sai juhlanäyttelyn Yle Uutiset. 9.9.2009. Viitattu 5.1.2024.
- ↑ Riihimäen rakennetut kulttuuriympäristöt 2020 (Arkistoitu – Internet Archive) (sivut 52-58 ja 60-68 kohteet 16-22 ja 24-32), riihimaki.fi, viitattu 23.9.2020.
- ↑ a b c Arkkitehteja Riihimäkeä suunnittelemassa - Riihimäkiseura, riihimakiseura.fi, viitattu 24.9.2020.