Rantataskurapu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rantataskurapu
Carcinus maenas.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Äyriäiset Crustacea
Luokka: Kuoriäyriäiset Malacostraca
Lahko: Kymmenjalkaiset Decapoda
Osalahko: Taskuravut Brachyura
Heimo: Sinitaskuravut Portunidae
Suku: Carcinus
Laji: maenas
Kaksiosainen nimi
Carcinus maenas
(Linnaeus, 1758)[1]
Levinneisyyskartta
Rantataskuravun luonnollinen levinneisyysalue on merkitty karttaan sinisellä [Itämeren keski- ja pohjoisosat eivät kuitenkaan ole luonnollista aluetta]. Punaisilla alueilla laji on vakiintunut vieraslaji ja vihreille alueille sen arvellaan leviävän tulevaisuudessa; mustat pisteet edustavat yksittäisiä havaintoja.
Rantataskuravun luonnollinen levinneisyysalue on merkitty karttaan sinisellä [Itämeren keski- ja pohjoisosat eivät kuitenkaan ole luonnollista aluetta]. Punaisilla alueilla laji on vakiintunut vieraslaji ja vihreille alueille sen arvellaan leviävän tulevaisuudessa; mustat pisteet edustavat yksittäisiä havaintoja.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Rantataskurapu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rantataskurapu Commonsissa

Rantataskurapu (Carcinus maenas) on Atlantin valtameren koillisrannikolta kotoisin oleva taskurapulaji, joka kuuluu sinitaskurapujen heimoon. Se on ihmisen mukana levittäytynyt monille muille alueille, ja sitä pidetään yhtenä maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.[2]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zoeatoukkavaihe.

Täysikasvuisella rantataskuravulla on 6–10 senttimetrin levyinen, nystermäpintainen selkäkilpi, joka on puolisuunnikkaan muotoinen ja usein pituuttaan leveämpi.[2][3] Selkäkilven etureunassa on kolme leveää ja pyöreää uloketta keskellä ja viisi terävää sakaraa molemmilla laidoilla. Selkäkilven väritys vaihtelee yksilöittäin – tavallisesti se on kirjavan tummanvihreä tai -ruskea lukuun ottamatta nystermiä ja sakaroiden kärkiä, jotka ovat keltaiset. Naarailla selkäkilpi voi olla myös oranssi ja valkoisten nystermien täplittämä.[2]

Voimakkaat ja hieman eripariset sakset ovat samanväriset kuin selkäkilpi ja niissä on terävät ja hammaslaitaiset sakset.[2][3][4] Kolme keskimmäistä raajaparia ovat vankat ja väritykseltään ruskeat, vihertävänkeltaiset tai oranssit.[4] Toinen ja kolmas raajapari voivat olla lähes kaksi kertaa selkäkilven mittaisia; ensimmäinen ja takimmainen raajapari ovat selvästi lyhyempiä.[2] Takimmaisissa raajoissa on litteä ja harjaksinen pää, jota rapu käyttää apuna uimisessa.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantataskurapu elää luonnostaan Atlantin valtameren Euroopan- ja Pohjois-Afrikan-puoleisilla rannoilla, missä sen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Norjaan ja Britteinsaarille ja etelässä Mauritaniaan. Se on levinnyt ihmisen mukana myös maailman muille merialueille ja nykyään sitä tavataan ainakin Australiassa, Havaijilla, Sri Lankassa, Etelä-Afrikassa, Pohjois-Amerikan itä- ja länsirannikolla sekä Etelä-Amerikan itärannikolla.[2] Siitä on tehty myös yksittäinen havainto Naantalin edustalla Suomessa.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantataskurapu elää liejussa tai hiekassa, vuorovesilammikoista aina 60 metrin syvyyteen asti. Se on eräs yleisimpiä taskurapulajeja suojaisissa poukamissa ja virransuissa sekä nuorilla marskimailla koko levinneisyysalueellaan.[2][3] Sopeutuvaisena eliönä se pystyy menestymään 4–52 promillen suolapitoisuudessa ja 0–30 asteen lämpöisessä merivedessä.[2] Se pysyttelee jatkuvasti lähellä vedenrajaa vaikka pystyykin oleskelemaan pois vedestä pitkiä aikoja. Pelästyneenä rapu piiloutuu liejuun tai uhittelee iskemällä saksiaan voimakkaasti yhteen.[3]

Rantataskurapua pidetään yhtenä rannikoiden haitallisimmista vieraslajeista hyvän sopeutumiskykynsä ja hedelmällisyytensä vuoksi. Se syrjäyttää helposti alkuperäisiä lajeja joko saalistamalla niitä ravinnokseen tai kilpailemalla niiden kanssa ravinnosta. Erityisen haitallinen se on simpukoille, nuorille ostereille ja toisille taskuravuille.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hedelmöityneitä munia kantava naaras.

Rantataskurapu munii ympärivuotisesti ja voi kantaa kerrallaan jopa 185 000 munaa.[2][4] Sen toukat viettävät ensimmäiset viikkonsa avomerellä mutta palaavat sitten vuorovesivyöhykkeelle, jossa niistä kehittyy täysikasvuisia taskurapuja.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantataskurapu syö simpukoita, ostereita ja kotiloita sekä kalojen ja äyriäisten mätiä, mutta sille kelpaavat myös kuolleet kalat ja muu eloperäinen aines.[2][3]

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka rantataskurapua kalastetaankin jonkin verran, siitä on kalastusteollisuudelle enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä se syrjäyttää taloudellisesti arvokkaampia lajeja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Carcinus maenas (Linnaeus, 1758) World Register of Marine Species. Viitattu 27.10.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n Harriet Perry: Carcinus maenas USGS Nonindigenous Aquatic Species Database. 2011. Gainesville, Florida: U.S. Geological Survey. Viitattu 27.10.2011. (englanniksi)
  3. a b c d e f ZOO Suuri eläinkirja, 6. osa. Suom. Martin, Marja & Räsänen, Seppo & Tuominen, Karin. Porvoo: WSOY, 1980. ISBN 951-0-08251-1.
  4. a b c Carcinus maenas Marine Species Identification Portal. ETI BioInformatics. Viitattu 27.10.2011. (englanniksi)
  5. Uusi taskurapulaji on asettumassa Suomen vesille Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.10.2011.