Punatulkku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punatulkku
Pyrrhula Pyrrhula Kittila 20120305.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Punatulkut Pyrrhula
Laji: pyrrhula
Kaksiosainen nimi
Pyrrhula pyrrhula
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Punatulkku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Punatulkku Commonsissa
Punatulkkunaaras

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.

Se on Kymenlaakson maakuntalintu.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punatulkun pituus on noin 16–19 senttimetriä ja paino 30–40 g. Sen kutsuääni on huilumainen ”hjyy”. Laulu on hiljaista rupattelua latvustossa. Linnun päälaki on musta, samoin siivet ja pyrstö. Siivissä on lennon aikana näkyvä valkoinen raita. Nokka on musta ja lyhyt, kita violetti. Aikuisella koiraalla on punertava rinnus, naarailla ja nuorilla linnuilla on harmaanruskea yleisväritys.

Vanhin suomalainen rengastettu punatulkku on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen tulkku, 12 vuotta 7 kuukautta.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia esiintyy koko Euroopassa ja Aasian leudoilla alueilla, ja se on paikkalintu, mutta jotkut lajin pohjoisimmat edustajat muuttavat talveksi etelään. Suomalaiset punatulkut ovat vaelluslintuja, jotka lähtevät liikkeelle lokakuussa. Ulkosaaristossa voi silloin muuttaa tuhansia tulkkuja merelle Ruotsin ja Viron suuntaan. Keväällä ne palaavat huomaamattomasti helmi–maaliskuussa. Suomessa pesii 150 000 – 350 000 paria koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Euroopan pesimäkanta on 2–4 miljoonaa paria, joista Britteinsaarilla 290 000 paria. Punatulkut eivät muodosta laajoja parvia paitsi syksyllä vaellusaikana, ja niitä tavataankin lähinnä pareina tai muutaman linnun ryhmissä. Talviselle ruokintapaikalle voi kuitenkin kokoontua joskus jopa 100 linnun ryhmä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havupuuvaltainen kuusisekametsä Suomessa sekä puistot ja puutarhat Keski-Euroopassa ovat sen suosikkeja pesimäympäristöiksi. Talvella siirtyy asutuksen pariin lintulaudoille.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyrrhula pyrrhula europoea

Punatulkku rakentaa pesänsä pensaaseen tai puiden alaoksille, noin 1–2 metrin korkeudelle ja se laskee yleensä 5–7 sinivihreää, ruskeapilkullista munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla tai toukokuussa. Munia haudotaan 13 päivää, vain naaras hautoo, ja poikaset ovat lentokykyisiä jo 16 päivän ikäisinä. Punatulkut pesivät kaksi tai kolme kertaa vuodessa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punatulkkukoiras syömässä kuihtuneita pihlajanmarjoja syysaamuna

Ruokavalio koostuu pääasiassa siemenistä, marjoista, selkärangattomista ja puiden silmuista, ja varsinkin hedelmätarhoissa se voi silmujen syömisellä saada aikaan jonkin verran haittaa. Poikasille syötetään hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Vierailee lintulaudoilla.

Kansanperinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punatulkku on näkyvä lintu, ja siksi siihen on ollut luonnollista liittää erilaisia ennustuksia. Norjalaisten mukaan tulee onnellinen uusi vuosi, mikäli joulun alla näkyy paljon punatulkkuja. Keski-Euroopassa puolestaan on uskottu punatulkkujen parantavan sairauksia imemällä taudinaiheuttajat itseensä.

Myös päinvastaisia ennustuksia on esiintynyt: osassa Suomea punatulkkujen ilmestyminen pihapiiriin on merkinnyt kuolemaa, ja siitä punatulkun nimitykset kuolemanlintu ja kuolinvarpunen. Kurjaa säätä ja pyryä on myös arveltu olevan luvassa, jos kovanilmanennustaja tai pyrylintu eli punatulkku on asumusten lähistölle ilmaantunut. Tässä ennustuksessa on sen verran pohjaakin, että huononeva sää saa linnut etsimään helpointa mahdollista ravintoa. Sitä löytyy ihmisasutuksen liepeiltä, ennen tunkioilta ja nykyisin lintulaudoilta.

Erään uskonnollissävytteisen tarinan mukaan punatulkun rinta oli aiemmin aivan vitivalkoinen, mutta värjäytyi punaiseksi linnun lentäessä auttamaan ristillä riippunutta Jeesusta. Kun kukaan muu ei häntä auttanut, pyrähti punatulkku nyppimään orjantappuran okaita pois Jeesuksen otsasta. Siinä touhussa punertui linnun rinta verestä ja sellainen se on siitä asti ollut. Toinen, ehkäpä hieman kotoperäisempi uskomus väittää, että lintu sai punaisen rintansa kantamalla vettä ja puolukoita ristillä kärsivälle Kristukselle. Punatulkun latinankielinen nimi, Pyrrhula pyrrhula, viittaa linnun punaiseen väriin.

Ruotsalaiset ovat antaneet tälle linnulle arvokkaan nimen domherre eli tuomioherra. Tämäkin nimi ponnistaa liikkeelle punaisesta väristä, mutta mutkan kautta. Punatulkun korea rintamus muistuttaa ruotsalaisten mielestä nimittäin tietyn katolisen papin (tuomioherra) kuoroasua, joka on väriltään punainen. Suomessa, etenkin Pohjanmaalla ja Savossa, on ruotsalaisten domherre vääntynyt tuomiherraksi, vaikkei punatulkulla mitään sen kummempaa suhdetta tuomeen olekaan. Osassa Länsi-Suomea on punatulkkua kutsuttu tuomioherraksikin suoraan käännettynä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Järvinen, Antero: Linnut liitävi sanoja. Romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. Otava 1991 (Osio Kansanperinne)
  • Järvinen, Antero: Maakuntalinnut. Otava 1995 (Osio Kansanperinne)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Pyrrhula pyrrhula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
  2. Maakuntalinnut Birdlife Suomi. Viitattu 6. toukokuuta 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erkamo, V. 1948: Punatulkun, Pyrrhula p. pyrrhula (L.) talviaikaisesta ravinnosta ja biologiasta. – Arch. Soc. Vanamo 1:86–101.
  • Moilanen, Pekka, Karamäki, Raimo & Karamäki, Matti 1969: Punatulkun painosta helmi–huhtikuussa. – Lintumies 2.1969 s. 39–40.
  • Pulliainen, Erkki, Helle, Pekka & Tunkkari, Paavo 1981: Räkättirastaan, tilhen, kottaraisen, punatulkun, taviokuurnan ja isokäpylinnun ruoansulatuskanavassa, sydämessä ja siivissä ilmenevistä sopeutumista. – Ornis Fennica 58:21–26.
  • Saurola, Pertti 1979: Punatulkku – osittaismuuttaja. – Lintumies 4.1979 s. 161–167. LYL.
  • Savolainen, Jyrki 1987: Punatulkku – vaeltaja pihallasi. – Lintumies 5.1987 s. 190–192. LYL.
  • Vasamies, Heikki 1988: Talvisten punatulkkujemme sukupuolijakauma radiokyselyn perusteella. – Lintumies 1.1988 s. 24. LYL.
  • LuontoPortti: Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)
  • ITIS: Pyrrhula pyrrhula (englanniksi)