Prumnopitys
| Prumnopitys | |
|---|---|
 Prumnopitys taxifolia |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Podokarpuskasvit Podocarpaceae |
| Suku: |
Prumnopitys Phil., 1861[1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Prumnopitys on podokarpuskasvien heimoon (Podocarpaceae) kuuluva havupuusuku. Sukuun kuuluvat yhdeksän tai kymmenen lajia ovat Australaasian sekä Väli- ja Etelä-Amerikan ainavihantia puita ja pensaita. Suvun ominaispiirteitä ovat kaksirivisesti asettuneet tasasoukat lehdet sekä suuret, pyöristyneet ja mehevät kävyt, jotka muistuttavat suuresti eräiden koppisiemenisten kasvien hedelmiä.
Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tieteellinen nimi Prumnopitys on muodostettu kreikan kielen sanoista prumne (πρύμνη), joka tarkoittaa laivan perää, ja pitys (πίτυς), joka on tarkoittanut useaa eri havupuuta.[1]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun Prumnopitys edustajat ovat ainavihantia puuvartisia kasveja. Ne voivat olla yksi- tai monirunkoisia puita tai pensaita.[1] Puista korkeimmat voivat saavuttaa jopa 60 metrin korkeuden.[2] Oksat siirottavat yleensä vaakatasossa. Pienemmät oksat haarautuvat vuorottaisesti.[1] Rungon kuori on kuituista ja yleensä pinnaltaan sileää tai vanhemmiten liuskoihin halkeilevaa.[1][2] Pienet silmut ovat kolmiomaisten silmusuomujen peittämiä.[2] Kuori ja lehdet ovat pihkaisia.[1]
Lehdet ovat litteitä ja kannaltaan johteisia.[1][2] Lehtiasento on kierteinen, mutta lehdet ovat sivuttaisissa kasvuversoissa kiertyneet tyvestään siten, että asettuvat versorangan sivuille kaksirivisesti. Lehtilapa on muodoltaan tasasoukka tai hieman sirppimäinen. Lehdessä on näkyvä keskisuoni, jonka alla lehden ainoa pihkatiehyt kulkee. Ilmarakoja on ainoastaan lehtien alapinnalla. Ne muodostavat kaksi ilmarakojuovaa keskisuonen ympärille.[1]
Suvun kasvit ovat kaksikotisia, mikä tarkoittaa hede- ja emikukintojen kehittyvän eri kasviyksilöihin. Kukinnot kasvavat hankasilmuista kehittyvissä versoissa.[1]
Hedekävyiksi kutsutut hedekukinnot kasvavat yksittäin tai ryppäinä lehdettömissä versoissa.[1] Ne ovat yleensä kapean lieriömäisiä.[1] Hedekävyt voivat myös muodostaa kerrannaiskukinnon.[2][3] Jokaisessa hedelehdessä on kaksi suhteellisesti suurta siitepölyä tuottavaa pölylokeroa, jotka avautuvat transversaalisesti eli poikittaisesti,[1] toisin kuin heimon lajeilla yleensä.[3] Siitepölyhiukkasessa on kaksi ilmaonteloa.[1]
Kävyiksi kutsutut emikukinnot kasvavat versoissa, joissa on pieniä ja surkastuneita lehtiä. Kävyt voivat kasvaa ryppäänä tai yksin lähellä verson kärkeä.[2] Käpy koostuu useasta peitinsuomun muodostamasta käpysuomusta, jotka ovat asettuneet rankaan kierteisesti. Käpyyn kehittyy vain yksi pysty ja suorasuuntainen siemenaihe, joka muodostuu kävyn kärjessä sijaitsevan peitinsuomun hangassa kasvavaan pieneen emisuomuun.[1][3] Kävyn kypsyessä emisuomusta muodostuu kävyn ainoan siemenen ympärille mehevä vaippa eli epimatium.[1][3] Kävyn tyvenpuoleiset peitinsuomut eivät kehity meheviksi, kuten monilla muilla podokarpuskasveilla.[1][3] Munanmuotoista siementä ympäröivä paksu ja mehevä epimatium saa kypsän kävyn muistuttamaan luumarjaa. Epimatium on kypsänä muodoltaan pallomainen tai soikean munanmuotoinen ja väritykseltään yleensä punainen, keltainen tai musta.[1]
-
Lajin P. taxifolia liuskoina hilseilevää kuorta. -
Lajin P. ferruginea kaksirivisesti asettuneita lehtiä. -
Lajin P. taxifolia hedekäpyjä. -
Lajin P. taxifolia käpyjä.
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun Prumnopitys kasvit ovat podokarpuskasvien heimoon kuuluvia havupuita. Ne ovat kaikkein läheisimmin sukua suvulle Halocarpus sekä podorin (Parasitaxus usta), Manoao colensoin ja Lagarostrobos frankliniin muodostamalle kolmen yksilajisen suvun ryhmälle.[4] Suvun lajeja luokiteltiin aiemmin usein laajaan podokarpusten sukuun (Podocarpus), vaikka Prumnopitys ja podokarpukset eivät ole keskenään kovinkaan läheistä sukua geneettisiin tutkimuksiin perustuvien luokitusten nojalla.[1][2][4]
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukuun katsotaan tavallisesti kuuluvaksi yhdeksän tai kymmenen lajia riippuen siitä määritelläänkö laji Prumnopitys amara kuuluvaksi tähän sukuun vai omaan yksilajiseen sukuunsa nimellä Sundacarpus amarus.[1][2]
- Prumnopitys amara
- chilenpodokarpus (Prumnopitys andina)
- Prumnopitys exigua
- Prumnopitys ferruginea
- Prumnopitys ferruginoides
- Prumnopitys harmsiana
- Prumnopitys ladei
- Prumnopitys montana
- Prumnopitys standleyi
- Prumnopitys taxifolia
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun luontainen levinneisyys on hajanainen. Sen lajeja esiintyy luonnonvaraisena Australian koillisosissa, Uudessa-Seelannissa ja Uudessa-Kaledoniassa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa epäyhtenäisesti pohjoisesta Costa Ricasta etelään Chileen.[1] Lisäksi usein erillisenä yksilajisena sukunaan pidetty Prumnopitys amara kasvaa luonnonvaraisena suuressa osassa Kaakkois-Aasiaa Filippiineiltä Papuaan-Uuteen-Guineaan.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 51, 913, 952. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Farjon 2010, s. 913
- ↑ a b c d e f g h Earle, Cristopher J.: Prumnopitys The Gymnosperm Database. 17.4.2013. Viitattu 4.6.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Farjon 2010, s. 51
- ↑ a b Earle, Cristopher J.: Podocarpaceae The Gymnosperm Database. 25.1.2015. Viitattu 4.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Farjon 2010, s. 952