Portugalinsotalaiva
| Portugalinsotalaiva | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Physalia physalis Linnaeus, 1758[1] |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Portugalinsotalaiva Wikispeciesissä |
Portugalinsotalaiva (Physalia physalis) on polyyppieläimiin (Hydrozoa) kuuluva polttiaiseläinlaji. Se on yksi parhaiten tunnetuista ja ihmiselle vaarallisimmista polttiaiseläimistä. Sitä tavataan lämpimillä merialueilla tavallisimmin Golfvirran alueella Pohjois-Atlantilla, Intian valtamerellä sekä Tyynellämerellä. Portugalinsotalaiva ei ole yksilö, vaan se on useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta.
Physalia urticulusta pidetään joskus samana lajina portugalinsotalaivan kanssa. P. urticulus esiintyy Tyynellä ja Intian valtamerellä[2].
Tuntomerkit [muokkaa]
Portugalinsotalaivalla on noin 15 cm vedenpinnan yläpuolelle kohoava, 9–35 cm pitkä, typpi-happi-hiilimonoksidi-kaasuseosta täynnä oleva ja sulkijalihaksella varustettu kelluke, joka toimii purjeen tavoin auttaen liikkumisessa. Veden alla sillä on pitkät lonkerot, joissa on ravinnonhankinnassa käytettävät polttiaissolut. Portugalinsotalaiva voi levittää lonkeronsa jopa 30 metrin päähän[2].
Kovassa merenkäynnissä portugalinsotalaiva tyhjentää uimakellukettaan kaasusta, jolloin se painuu pinnan alle turvaan pahimmalta aallokolta. Lisääntyminen tapahtuu tavallisesti suvuttomasti eli silmikoitumalla; yksittäisiä polyyppeja irtoaa yhdyskunnasta omiksi uusiksi yhdyskunnikseen.
Ravinto [muokkaa]
Ravinnokseen portugalinsotalaiva käyttää pikkukaloja, joita se lonkeroidensa polttiaissoluilla lamauttaa ja tappaa, minkä jälkeen ne nostetaan ruuansulatuspolyyppien käsiteltäviksi. On kuitenkin muutamia lajeja, jotka ovat immuuneja portugalinsotalaivan polttiaissolujen myrkylle, ja ne elävätkin turvassa lonkeroiden lomassa houkutellen muita pieniä kaloja saaliiksi ja syöden niiden jäännöksiä sekä kuolleita lonkeroita. Näitä lajeja ovat esimerkiksi polyyppikala (Nomeus gronovii), Glaucus marinus –merietana ja violettikotilo (Janthina janthina)[2].
Lähteet [muokkaa]
- ↑ World Register of Marine Species (WoRMS): Physali physalis (luettu 3.7.2012) (englanniksi)
- ↑ a b c Iiris Kalliola, Matti Nummelin: Kaukomatkaajan luontoharmeja, Tammi, 2001, ISBN 951-31-2211-5
