Piin elämä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli romaania. Piin elämä (elokuva) käsittelee romaaniin perustuvaa elokuvaa.
Piin elämä
Life of Pi
Piin elämän kansikuva Keltainen kirjasto -sarjassa
Piin elämän kansikuva Keltainen kirjasto -sarjassa
Alkuperäisteos
Kirjailija Yann Martel
Kieli englanti
Kustantaja Knopf Canada
Julkaistu 2001
Sivumäärä 401
ISBN 0-676-97376-0
Suomennos
Suomentaja Helene Bützow
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2003
Sivumäärä 394
ISBN 951-31-2770-2
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Piin elämä (engl. Life of Pi) on Yann Martelin vuonna 2001 julkaistu romaani. Kirja kertoo haaksirikkoutuneesta laivasta pelastuneen intialaispojan ja bengalintiikerin selviytymistarinan. Se voitti vuoden 2002 Booker-palkinnon, vuoden 2003 Exclusive Books Boeke -palkinnon Etelä-Afrikassa sekä Aasian–Tyynenmeren amerikkalaisen kirjallisuuden palkinnon (engl. Asian/Pacific American Awards for Literature) aikuisten fiktio -sarjassa 20012003.

Kirjaan perustuen on tehty samanniminen elokuva (2012).

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piin elämä jakautuu kolmeen osaan.

Ensimmäinen osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan ensimmäisessä osassa Piscine Molitor Patel, lempinimeltään Pii, muistelee lapsuuttaan Puducherryssä. Piin perhe on suhteellisen varakas: hänen isänsä on eläintarhan johtaja, ja Piillä on sen myötä jonkin verran kokemusta eläimistä. Pii on hindu, mutta varhaisteini-iässä hän tutustuu kristinuskoon ja islamiin, ja löytää mieluisia puolia kaikista kolmesta.[1]

Toinen osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian poliittinen tilanne ajaa Piin perheen muuttamaan Kanadaan. Kirjan toisessa osassa he lähtevät eläintarhansa eläinten kanssa japanilaisella Tsimtsum-aluksella merimatkalle, mutta pian lähtönsä jälkeen laiva haaksirikkoutuu. Pii joutuu pelastusveneeseen yhdessä loukkaantuneen seepran, borneonorangin, täplähyeenan ja bengalintiikeri Richard Parkerin kanssa. Tsimtsum uppoaa vieden kaikki muut mukanaan.

Hyeena syö loukkaantuneen seepran ja surmaa myös orangin. Richard Parker tappaa ja syö hyeenan. Kun pelastusveneen ruokavarat käyvät vähiin, Pii alkaa kalastaa ja ruokkii myös Richard Parkeria jottei tämä söisi häntäkin. Hän opettaa sille reviirirajat hyödyntämällä tiikerin merisairausalttiutta.

Nälkä ja nestevajaus tekevät Piin välillä sokeaksi, ja hän kohtaa toisen pelastusveneessä ajelehtivan sokean, ranskalaisen. Ranskalainen nousee Piin veneeseen, mutta Richard Parker tappaa hänet.

Vene saapuu merilevän päällä kasvavalle saarelle, jolla Piin ja Richard Parkerin lisäksi on vain nelisormimangusteja. Pii saa selville, että saarta kannatteleva levä on lihansyöjä, ja peloissaan hän palaa pelastusveneellään merelle houkuteltuaan tiikerin takaisin mukaansa.

Piin koettelemus kestää kaikkiaan 227 päivää.[1] Sen lopuksi pelastusvene saapuu Meksikon rannikolle, ja Richard Parker pakenee viidakkoon.

Kolmas osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan kolmas osa on Japanin liikenneministeriön merenkulkuosaston virkamiesten selonteko kohtaamisestaan Piin kanssa. Virkamiehet pyrkivät selvittämään Tsimtsumin uppoamisen syyn, ja he haastattelevat Piitä tapahtuneesta. He eivät kuitenkaan usko hänen kertomustaan. Niinpä Pii kertoo selviytymisestään toisenlaisen tarinan, jonka tapahtumat muistuttavat kirjan toisen osan kertomusta, mutta jossa eläinten sijaan pelastusveneessä hänen lisäkseen ovat hänen äitinsä, merimies ja laivan kokki. Kokki surmaa merimiehen ja Piin äidin, syö heidän ruumiinosiaan ja käyttää niitä syöttinä. Virkamiehet päättelevät ensimmäisen tarinan orankin edustavan Piin äitiä, seepran merimiestä, hyeenan kokkia ja Richard Parkerin Piitä itseään.

Samankaltaisuus Scliarin novellin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilialaiskirjailija Moacyr Scliarin vuonna 1981 julkaistu novelli Max and the Cats kertoo natsi-Saksasta pakenevasta nuorukaisesta, joka laivan upottua jää lastina olleesta eläintarhasta pelastuneen jaguaarin kanssa kaksistaan jollaan.

Scliar piti Martelin kirjan juonta immateriaalioikeuksiensa loukkauksena. Martel on kiittänyt Scliaria kirjan esipuheessa "elämän kipinästä", mutta ei ole oman kertomansa mukaan lukenut Scliarin novellia, vain sitä koskevan arvostelun.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suvi Ahola: Miten uskonnot syntyvät Yann Martel kertoo samalla kertaa satua ja kulttuurin historiaa HS.fi. 28.8.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.11.2012.
  2. Larry Rohter: Tiger in a Lifeboat, Panther in a Lifeboat: A Furor Over a Novel The New York Times. 6.11.2002. The New York Times Company. Viitattu 1.11.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]