Nelisormimangusti
Wikipedia
| Nelisormimangusti | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Suricata suricatta Schreber, 1776 |
||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Nelisormimangusti Wikispeciesissä |
Nelisormimangusti eli surikaatti tai meerkat[2] (Suricata suricatta) on Kalaharissa elävä mangustilaji. Se on sukunsa ainoa laji ja on mangusteista suurin ja tunnetuimpia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Nelisormimangusti muistuttaa mangustin ja näätäeläimen välimuotoa. Muista mangusteista sen erottaa kärsämäinen kuono, pidemmät jalat, nelivarpaiset käpälät, suhteellisen ohutkarvainen häntä ja hampaistosta puuttuvat ensimmäiset välihampaat. Käpälät ovat paras tuntomerkki, koska sen kynnet ovat huomiotaherättävän suuret ja voimakkaat. Peukalot ja isovarvas puuttuvat. Laji on pieni, pitkäjalkainen eläin, kokonaispituus yli 50 senttimetriä, josta häntä yli kolmannes, painoa yli 700g. Turkki on karkeakarvainen, jonka pohjaväri on kellertävän harmaa ja selässä on 8-10 poikkijuovaa. Raajat ja vatsapuoli ovat vaaleammat, kuononkärki, silmänympärystät, korvat ja hännänpää mustat. Eläin astuu liikkuessaan koko anturalla, pystyssä se on varpaillaan, jolloin häntä on tukena.
[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö
Nelisormimangusteja tavataan vain Kalaharissa, eteläisessä Afrikassa. Alue on kuivaa, kuumaa ja hiekkaista elinympäristöä, jossa kasvaa pitkää heinää ja puita.
[muokkaa] Elintavat
Nelisormimangustit elävät perheryhminä, joita johtaa alfa-pari, jonka jälkeläisiä kaikki lauman jäsenet ovat. Laumassa saattaa olla jopa 30 yksilöä. Ne asuvat maahan kaivetussa kolossa, joka on usein vallattu maaoravilta. Sinne ne vetäytyvät yöksi nukkumaan ja suojaan petoja. Mangustien vihollisia ovat etenkin petolinnut ja vaippasakaalit.
Nelisormimangustien luultiin ennen olevan hyvin epäitsekäs ja menevän vahtiin, kun muut laumasta etsivät ruokaa ja vaarantavan henkensä, kun muut juoksevat karkuun. Nykyään tiedetään, että yksi mangusteista pitää vahtia vasta, kun se on syönyt kyllikseen ja säntää heti varoitushuudon kuullessaan koloon suojaan ensimmäisenä. Poikasia ne kuitenkin jäävät vahtimaan. Usein emon lisäksi myös lauman muut naaraat voivat imettää poikasia.
Nelisormimangustien päivärytmi on seuraavanlainen: aamulla kylmän yön jälkeen ne paistattelevat pystyssä auringossa, jonka jälkeen ne lähtevät ruoanhakuun, ne tonkivat kuonollaan ja kaivavat maasta esiin hyönteisiä, skorpioneja, liskoja, käärmeitä, lintuja, munia ja pieniä nisäkkäitä.
Nelisormimangustien ei tarvitse juoda koskaan, vaan ne saavat tarvitsemansa nesteen ravinnosta. Mangustit ovat immuuneja skorpionin myrkylle, joten ne voivat syödä saaliin kokonaan, mukaan lukien myrkkypiikki. Keskipäivällä on niin kuuma, että ne lekottelevat varjossa tai kolossa, ne etsivät taas ruokaa kunnes ovat kylläisiä. Yöksi ne menevät koloon nukkumaan.
Yleensä vain alfa-naaras synnyttää poikasia, joita tulee 2-5 kpl 11 viikon kantoajan jälkeen. Pentueita voi tulla kolmekin vuodessa, jos ruokaa on tarpeeksi. Elinikää voi kertyä 12-14 vuotta.
[muokkaa] Lähteet
- Meerkat Tunturisusi. Viitattu 19.11.2006.
- Lahti, S., Heikkilä, M. & Räsänen, S.: Zoo Suuri Eläinkirja - Osa 1: Nisäkkäät. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08246-5.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Suricata suricatta IUCN Red List. 2008. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nisäkkäiden suomenkieliset nimet: Suricata suricatta
