Petre Dumitrescu
| Petre Dumitrescu | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. helmikuuta 1882 Moțăței, Doljin piirikunta, Romania |
| Kuollut | 12. tammikuuta 1950 (67 vuotta) Bukarest, Romania |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Romania |
| Palvelusvuodet | 1903–1944 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Kenraalieversti |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin |
Petre Dumitrescu (18. helmikuuta 1882 Moțăței – 12. tammikuuta 1950 Bukarest) oli romanialainen kenraalieversti toisen maailmansodan aikana. Hän komensi Romanian 3. armeijaa Itärintamalla.
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dumitrescu syntyi Moțățein kylässä vuonna 1882. Hän liittyi sotilasakatemiaan vuonna 1901, josta hän valmistui vänrikkinä vuonna 1903. Hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1906 ja kapteeniksi vuonna 1911. Pian sen jälkeen hän liittyi Bukarestin sotilasakatemiaan ja valmistui sieltä vuonna 1913.
Dumitrescu oli sotilasarvoltaan majuri, kun ensimmäinen maailmansota alkoi. Hän kiipesi sotilasarvoissa ylöspäin sodan aikana, ja vuonna 1920 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi, vuonna 1930 prikaatinkenraaliksi ja vuonna 1937 kenraalimajuriksi. Vuosina 1937 ja 1939 hän toimi sotilasasiamiehenä Pariisissa ja Brysselissä. Toisen maailmansodan alettua hänet kutsuttiin takaisin Romaniaan.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dumitrescusta tehtiin 25. maaliskuuta 1941 Romanian 3. armeijan komentaja.[1] 5. heinäkuuta 1941 hän hyökkäsi Bukovinan alueelle ja valtasi Tšernivtsin kaupungin. Hänen johdollaan Romania valtasi takaisin aluetta, joka oli ollut osana Neuvostoliittoa yli vuoden ajan. Romanialaisjoukot ylittivät sen jälkeen Prut-joen vallatakseen takaisin Pohjois-Bessarabian. Saksan 11. armeija tuki romanialaisia joukkoja, kun ne hyökkäsivät Dnestr-jokea päin. Pian saksalais- ja romanialaisjoukot vaihtoivat paikkoja samalla kun italialaiset etenivät pidemmälle Ukrainaan. Dumitrescun joukot jäivät Bessarabiaan. Syyskuussa Dumitrescun joukot pysäyttivät Neuvostojoukkojen yrityksen ylittää Dnestr-joki.
Vuoden 1941 loppupuolella Adolf Hitler suostutteli Ion Antonescun jatkamaan sotaa Neuvostoliittoa vastaan, minkä jälkeen Dumitrescun joukot osallistuivat syyskuussa 1941 Asovanmeren taisteluun. Sen seurauksena Neuvostoliiton 9. ja 18. armeija tuhoutuivat. Lokakuun 10. päivään mennessä romanialaisjoukot olivat edenneet yli 1 700 kilometriä Romanian vuoden 1940 rajoilta Ukrainaan. Romanian 3. armeija oli aiheuttanut Neuvostoliitolle seuraat tappiot: yli 20 000 kaatunutta, yli 40 000 haavoittunutta ja saaneet sotasaaliina 149 panssarivaunua, 128 tykkiä ja yli 700 konekivääriä. 3. armeija oli kuitenkin itsekin kärsinyt isoja tappioita: 2 555 kaatunutta, 6 201 haavoittunutta ja 1 785 kadonnutta.[2]
Romanialaisten ponnistusten ansiosta Dumitresculle myönnettiin rautaristi. Dumitrescu oli toinen romanialainen, joka sai kyseisen kunniamerkin. Myöhemmin Dumitresculle myönnettiin rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin. Hänelle myönnettiin myös Mikael Rohkean sotilasritarikunnan kunniamerkki. Hänet ylennettiin kenraaliksi 18. heinäkuuta 1942. Pian ylennyksen jälkeen 3. armeija alkoi edetä Tamanin niemimaalle, minkä ansiosta syntyi tärkeä huoltotieyhteys Euroopassa ja syvällä Neuvostoliitossa olevien akselivaltojen joukkojen välille.
Perääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stalingradissa taistelevat saksalaisjoukot tarvitsivat kipeästi tukea, joten Saksan maavoimien yleisesikunta siirsi suuren osan Dumitrescun joukoista Stalingradiin. Joukkojen siirton vaikutti Saksan yleisesikunnan päätös liittää kaikki romanialaisjoukot Neuvostoliiton lounaisosassa osaksi 3. armeijaa. Dumitrescu vastusti joukkojen siirtoa, koska neuvostojoukkoja alkoi kokoontua Neuvostoliiton lounaisosassa, mutta Saksan maavoimien yleisesikunta jätti Dumitrescun valitukset huomioimatta. Marraskuussa 1942 neuvostojoukot hyökkäsivät lounaassa, ja romanialaiset joutuivat perääntymään. Romanialaisjoukot olivat hetken ajan Chir-joen varrella, mutta neuvostojoukkojen hyökkäys pakotti romanialaiset perääntymään uudestaan vuoden 1942 joulukuussa.
Vuoden 1944 maaliskuun 24. päivästä elokuun 27. päivään Dumitrescu komensi 3. armeijan lisäksi Saksan 6. armeijaa. Armeijat muodostivat ns. Dumitrescun armeijaryhmän, joka pysäytti neuvostojoukot Ensimmäisessä Jassyn–Kišinjovin offensiivissa. Toisen Jassyn–Kišinjovin offensiivin jälkeen neuvostojoukot miehittivät Bukarestin 31. elokuuta. Dumitrescun suunnitelmana oli Bukarestiin palaaminen ja samalla neuvostojoukkojen välttäminen matkan varrella. Puna-armeijan joukot kuitenkin väijyttivät Dumitrescun joukot matkalla, ja 3. armeijan rippeet saapuivat Bukarestiin myöhemmin. Tähän mennessä yli 130 000 romanialaista oli jäänyt neuvostojoukkojen vangeiksi. Romania solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa 12. syyskuuta 1944.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Harjula, Mirko: Saksan liittolaiset toisessa maailmansodassa 1939 - 1945: poliitikkojen ja sotilaiden elämäkertoja, s. 327. Books on Demand, 2009. ISBN 978-952-498-2009.
- ↑ General de armata Petre Dumitrescu
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Charles D. Pettibone: The organization and order of battle of militaries in World War II: Germany's and Imperial Japans Allies & Puppet States, s. 20. , 2012. ISBN 978-1-4669-0350-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- WorldWar2.ro: General de armata Petre Dumitrescu (romaniaksi)