Pete Buttigieg
| Pete Buttigieg | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 19. liikenneministeri |
|
|
2. helmikuuta 2021 –
|
|
| Presidentti | Joe Biden |
| Edeltäjä | Elaine Chao |
| South Bendin pormestari | |
|
1. tammikuuta 2012 – 1. tammikuuta 2020
|
|
| Edeltäjä | Steve Luecke |
| Seuraaja | James Mueller[1] |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Peter Paul Montgomery Buttigieg |
| Syntynyt | 19. tammikuuta 1982 South Bend, Indiana, Yhdysvallat |
| Puoliso | Chasten Glezman ( 2018) |
| Tiedot | |
| Puolue | demokraatit |
.png) Nimikirjoitus |
|
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) | Yhdysvallat |
| Puolustushaara | Yhdysvaltain merivoimat |
| Palvelusvuodet | 2009–2017 |
| Sotilasarvo | luutnantti |
| Joukkoyksikkö | Yhdysvaltain merivoimien reservi |
| Taistelut ja sodat | Afganistanin sota |
| Aiheesta muualla | |
| www.peteforamerica.com | |
Peter Paul Montgomery Buttigieg[2] (engl. [ˈbuːtəˌdʒɛdʒ];[3] s. 19. tammikuuta 1982 South Bend, Indiana, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen poliitikko ja Yhdysvaltain liikenneministeri presidentti Bidenin hallituksessa. Buttigieg toimi indianalaisen South Bendin kaupungin pormestarina 2012–2019.[4] Buttigieg on valmistunut Harvardin yliopistosta, ja hän on Afganistanin sodan veteraani.[5] Buttigiegilla on tutkinto myös Oxfordin yliopistosta, jossa hän oli Rhodes-stipendiaattina.[6] Buttigieg asettui huhtikuussa 2019 ehdolle demokraattisen puolueen ehdokkaaksi vuoden 2020 presidentinvaaleissa[7] ja nousi marraskuussa 2019 kahden ensimmäisen demokraattipuolueen esivaalin voittajasuosikiksi.[8] Iowan vaalikokousten ja New Hampshiren esivaalien tulosten ratkettua helmikuun puolivälissä 2020 Buttigieg oli voittanut taakseen demokraattiehdokkaista eniten puoluekokousedustajia.[9] Hän kuitenkin ilmoitti 1. maaliskuuta 2020 keskeyttävänsä vaalikampanjansa saatuaan Etelä-Carolinassa vain 8 prosenttia annetuista äänistä ja jäätyään siellä ehdokkaista vasta neljänneksi.[10]
Ura ennen presidentinvaalikampanjaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen ryhtymistään kotikaupunkinsa South Bendin pormestariksi 2012 Buttigieg toimi Chicagossa liikkeenjohdon konsulttina. Pormestarinvaalissa 2011 hän sai 74 prosenttia äänistä ja vuoden 2015 pormestarinvaalissa 80 prosenttia äänistä ja tuli siten valituksi. Tulos on merkittävä, koska South Bendin kaupunkia on totuttu pitämään arvoiltaan tyypillisenä konservatiivisena Keskilännen kaupunkina, ja Buttigieg oli juuri uudelleenvalintakampanjansa edellä ilmoittanut olevansa homoseksuaali ja tulevaisuuden toiveenaan olevan avioliitto miehen kanssa.[11] Buttigiegin pormestariuden aikana South Bendin on katsottu onnistuneen kääntymään kuihtuvasta teollisuuskaupungista taloudelliseksi menestystarinaksi, mutta Buttigieg on kohdannut myös arvostelua ja ongelmia, jotka liittyvät kaupungin poliisin toimintaan ja etnisiin ristiriitoihin.[12] Buttigieg ei ollut ehdolla South Bendin pormestarinvaalissa marraskuussa 2019 ja hän jätti viran vuoden lopussa.[1]
Buttigieg nousi laajaan julkisuuteen pyrkiessään demokraattipuolueen kansallisen komitean puheenjohtajaksi 2017. Kampanjassaan hän korosti keskilinjaa ja yhteistyötä puolueen kilpailevien siipien välillä. Buttigieg kuitenkin luopui ehdokkuudesta juuri ennen ratkaisevaa äänestystä, mutta onnistuneen kampanjan vuoksi hänelle ennustettiin tuolloin hyvää menestystä korkeissa osavaltio- ja liittovaltiotason viroissa ja jossakin vaiheessa myös presidenttiehdokkaana.[13]
Kannanotot ja asema poliittisella kartalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buttigieg asettui useimmissa vuoden 2020 vaalien kannalta tärkeissä kysymyksissä (maahanmuutto, terveydenhuolto, aselait, ilmastonmuutos) lähelle demokraattipuolueen liberaalia valtavirtaa.[14] Toisaalta hän erottautui kaikkein vasemmistolaisimmista kilpailijoistaan esimerkiksi korostamalla, että kaikille kansalaisille annettava valtion terveysvakuutus ja ilmainen yliopisto-opiskelu eivät ole tämän päivän Yhdysvalloissa realistisia tavoitteita.[15] Ulkopolitiikan kysymyksissä Buttigiegin ohjelma korosti toimivia kansainvälisiä yhteyksiä, yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi, Yhdysvaltain "loputtomien sotien" päättämistä sekä varauksellisuutta suhteessa Kiinaan, Venäjään, Pohjois-Koreaan ja Saudi-Arabiaan.[16]
Loppuvuoden 2019 aikana Buttigiegin kampanjan keskeiseksi teemaksi nousi kansakunnan yhtenäistäminen ja poliittisen päätöksenteon ja yhteistyön tervehdyttäminen Trumpin presidenttikauden aiheuttaman jyrkän jakaantuneen tilanteen jälkeen. Yhtenäisyyden teema ja sen onnistunut kommunikointi siivittivät Buttigiegin suosiolukuja ylöspäin vuoden 2019 lopussa ja hänellä nähtiin olevan mahdollisuuksia kerätä myös maltillisten republikaanien ääniä.[17][18]
Vastatessaan nuorta ikäänsä ja presidenttiyttä koskeviin kysymyksiin Buttigieg on sanonut, että hänellä on enemmän sotilaallista kokemusta kuin kenelläkään presidentillä 27 vuoteen ja enemmän julkisen hallinnon johtajakokemusta kuin useimmilla muilla demokraattien kärkiehdokkailla tai kahdella edellisellä presidentillä virkaan astuessaan.[19]
Buttigieg on ensimmäinen avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva demokraattinen ehdokas Yhdysvaltojen presidentiksi.[20] Jos olisi valittu, hän olisi ollut myös Yhdysvaltojen historian nuorin presidentti.[21]
Buttigieg on ilmoittanut olevansa vakaumuksellinen kristitty. Hän kuuluu episkopaaliseen kirkkoon. Hän on joissakin poliittisissakin yhteyksissä viitannut uskonnolliseen vakaumukseensa. [22][18]
Presidentinvaalikampanja 2019–2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buttigiegin presidentinvaalikampanja sai laajaa huomiota mediassa kevään 2019 aikana, ja oltuaan lähes tuntematon hän nousi mielipidemittauksissa nopeasti demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaiden kärkiehdokkaiden joukkoon. Buttigiegia on luonnehdittu rennosti ja kohteliaasti esiintyväksi, moninaisista asioista hyvin perillä olevaksi ehdokkaaksi.[6]
.jpg){kind=logo}
.jpg)
Buttigieg onnistui vuoden 2019 toisella neljänneksellä keräämään vaalikampanjaansa varten enemmän rahaa kuin muut demokraattisen puolueen silloiset kärkiehdokkaat Joe Biden, Kamala Harris, Elizabeth Warren ja Bernie Sanders.[23] Monet Barack Obaman ja Hillary Clintonin presidentinvaalikampanjoiden merkittävät tukijat ja entiset Obaman hallinnon edustajat ilmoittivat kevään 2019 aikana tukevansa taloudellisesti Buttigiegin kampanjaa.[24]
Buttigiegin katsottiin parantaneen merkittävästi valituksi tulemisen mahdollisuuksiaan hyvällä esiintymisellään demokraattien lokakuun 2019 vaaliväittelyssä. Lokakuun 2019 lopussa Buttigiegin kampanjaorganisaatio ensimmäisessä esivaaliosavaltiossa Iowassa oli demokraattiehdokkaiden laajin.[25] Buttigieg nousi mielipidetiedustelussa johtoon Iowan demokraattien keskuudessa ensimmäisen kerran marraskuun 2019 puolivälissä. Hänen kannatuksensa oli 22 %, ja vastaajista 73 % sanoi pitävänsä hänestä. Molemmat lukemat olivat parempia kuin muilla ehdokkailla. [26]
Vuoden 2019 lopussa Buttigiegille ennustettiin hyvää menestystä Iowan ja New Hampshiren esivaaleissa[8], mutta hänen vähäisen kannatuksensa afroamerikkalaisten keskuudessa ennakoitiin aiheuttavan hänelle vaikeuksia talven 2020 esivaalien edetessä osavaltioihin, joissa merkittävä osuus demokraateista on afroamerikkalaisia. Buttigieg kuitenkin korosti kesästä 2019 lähtien sitoutumistaan erityisesti afroamerikkalaisten olojen parantamiseksi laatimaansa laajaan talous- ja oikeuspoliittiseen toimenpideohjelmaan keskeisenä teemanaan puuttuminen "Yhdysvalloissa sen syntyajoista lähtien esiintyneeseen systemaattisen rasismiin". [27]
Demokraattien ensimmäisessä esivaalissa Iowan vaalikokouksissa helmikuussa 2020 Buttigieg sai itselleen 26 %:lla äänistä 14 valitsijamiestä ja lähin kilpailija Bernie Sanders 12 valitsijamiestä.[28] Hyvän tuloksen saavuttaminen Iowassa oli erityisen merkityksellinen Buttigiegin kampanjan jatkon kannalta.[29]
Buttigiegistä tuli Iowan vaalikokousten tulosten selvittyä helmikuussa 2020 Yhdysvaltain historian ensimmäinen avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö, joka on saavuttanut voiton presidentinvaalien esivaaleissa tai niitä vastaavissa vaalikokouksissa tai saanut valituksi itselleen edustajia pääpuolueen puoluekokoukseen[30].
.jpg)
Liikenneministeriksi 2021[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oman presidentinvaalikampanjansa jälkeen Buttigieg kampanjoi loppuvuoden 2020 ajan aktiivisesti Joe Bidenin valitsemiseksi ja häntä pidettiin eräänä todennäköisimmistä nimityksistä Bidenin hallintoon. Joulukuussa 2020 presidentiksi valittu Biden ilmoitti nimittävänsä Buttigiegin hallituksensa liikenneministeriksi sanoen tämän olevan "yksi terävimmistä henkilöistä mitä voi koskaan vastaan tulla"[31]. Senaatti vahvisti Buttigiegin nimityksen 2.2.2021 äänin 86-13. Liikenneministerin virkaa pidetään koronakriisin jälkeen edessä olevien laajojen infrastruktuuri-investointien vuoksi erittäin keskeisenä hallinnon talouspolitiikan toteutumisen kannalta. Buttigieg on historian ensimmäinen avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva senaatin vahvistama Yhdysvaltain liittovaltion hallituksen jäsen. [31]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marraskuussa 2016 The New Yorkerille antamassaan haastattelussa presidentti Barack Obama listasi Buttigiegin yhdeksi demokraattisen puolueen neljästä tulevaisuuden nimestä.[32]
Pete Buttigiegin omaelämäkerrallinen kirja Shortest Way Home nousi Yhdysvalloissa kevään 2019 kirjamyyntitilastojen kärkisijoille.[33] The Guardian -lehti luonnehti sitä parhaaksi poliittiseksi omaelämäkerraksi sitten Barack Obaman kirjan Dreams from my Father.[34]
Time-lehden kannessa oli toukokuussa 2019 kuva Buttigiegista kotitalonsa pihalla yhdessä puolisonsa kanssa otsikolla "First Family".[6] Kansikuvaa pidettiin merkkipaaluna sekä Buttigiegin kampanjan että seksuaalivähemmistöjen mediassa saaman julkisuuden kannalta.[7]
Presidentti Donald Trump kutsui Buttigiegia pilkkanimellä Alfred E. Neuman. Poliittiset tarkkailijat tulkitsivat pilkkanimen käyttöönoton viittaavan siihen, että Trump koki Buttigiegin varteenotettavaksi haastajakseen.[35]
Perhetausta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buttigiegin puoliso on opettaja Chasten Buttigieg, joka osallistui näkyvästi presidentinvaalikampanjaan. Syyskuussa 2021 liikenneministeri Buttigieg ilmoitti tulleensa puolisonsa kanssa kahden lapsen vanhemmiksi. [36]
Pete Buttigiegin molemmat vanhemmat olivat Notre Damen yliopiston professoreita. Hänen isänsä muutti Yhdysvaltoihin Maltalta 1970-luvulla. Perheen sukunimi on maltankielistä alkuperää.[6] Suhteellisen vaikeasti lausuttavissa olevan sukunimensä vuoksi Buttigieg on kehottanut ihmisiä kutsumaan häntä "pormestari Peteksi" (engl. Mayor Pete).
Buttigiegin kerrotaan puhuvan kahdeksaa kieltä: englantia, espanjaa, ranskaa, italiaa, norjaa, arabiaa, maltaa ja daria.[37] Hän soittaa myös pianoa ja on esiintynyt kotikaupunkinsa South Bendin sinfoniaorkesterin konsertissa.[38]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Shortest Way Home. One Mayor's Challenge and a Model for America's Future. New York: Liverlight, 2019. ISBN 978-1-63149-436-9.
- Trust: America's Best Chance. New York: Liverlight, 2020. ISBN 978-1-63149-877-0.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Manchester, Julia: Buttigieg's former chief of staff elected to replace him as South Bend mayor The Hill. 5.11.2019. Viitattu 9.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Phi Beta Kappa elects 92 seniors to Harvard chapter Harvard Gazette. 10.6.2004. Viitattu 25.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Buttigieg sanoo nimensä
- ↑ Decker, Cathleen: South Bend Mayor Pete Buttigieg running for Democratic nomination for president — would be first openly gay nominee Chicago Tribune. 23.1.2019. Viitattu 25.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Burns, Alexander: Pete Buttigieg, Mayor of South Bend, Ind., Joins Democratic 2020 Race New York Times. 23.1.2019. Viitattu 25.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Alter, Charlotte: Mayor Pete Buttigieg's Unlikely, Untested, Unprecedented Presidential Campaign Time. 2.5.2019. Viitattu 21.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Katie O'Malley: Pete Buttigieg and his husband named ‘First Family’ in ground-breaking Time magazine cover The Independent. 3.5.2019. Viitattu 29.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Jeffery Martin: Buttigieg Now Leads the Democratic Field in Iowa and New Hampshire by 10 Points or More in Latest Polls 19.11.2019. Newsweek. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Sanders secures narrow victory in New Hampshire primary 12.2.2020. Financial Times. Viitattu 19.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Pete Buttigieg vetäytyy presidenttikisasta juuri ennen supertiistaita iltalehti.fi. Viitattu 2.3.2020.
- ↑ Shira Tarlo: Pete Buttigieg, Rachel Maddow candidly discuss coming out:It would have killed me to be closeted 16.4.2019. Salon. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Tom Perkins: Pete Buttigieg: police killing exposes mayor's troubled history with minorities 27.6.2019. The Guardian. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Daniel Strauss: Buttigieg’s bid for DNC chair ended with a thud. Will 2020 be different? 23.4.2019. Politico. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
- ↑ What does Pete Buttigieg believe? Where the candidate stands on 7 issues 15.2.2019. PBS Newshour. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Jamie Ehrlich: Pete Buttigieg calls 'Medicare for All' and free college plans 'questionable on their merits' 13.7.2019. CNN. Viitattu 31.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Trip Gabriel: Buttigieg Outlines Foreign Policy Views, Urging End to ‘Endless War’ 11.6.2019. the New York Times. Viitattu 31.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Elaine Godfrey: This Isn’t Just Another Buttigieg Bump 21.11.2019. The Atlantic. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Jeremy W. Peters: Pete Buttigieg, Gay and Christian, Challenges Religious Right on Their Own Turf The New York Times. 10.4.2019. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Ben Kamisar: Buttigieg: 'I would stack up my experience against anybody' 7.4.2019. NBC News. Viitattu 29.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Nikki Schwab: Pete Buttigieg is first openly gay Democrat to run for president New York Post. 19.1.2019. Viitattu 25.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Dan Merica: Pete Buttigieg, mayor of South Bend, Indiana, jumps into 2020 race – CNNPolitics 23.1.2019. CNN. Viitattu 25.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Zachary B. Wolf: Pete Buttigieg, a gay Christian, is driving the religious right nuts 25.4.2019. CNN. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
- ↑ M. J. Lee: Elizabeth Warren raised $19.1 million in second quarter, campaign says 8.7.2019. CNN politics. Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Brian Schwartz: Rising Democratic star Pete Buttigieg enlists Barack Obama and Hillary Clinton fundraisers to build his 2020 campaign war chest 17.4.2019. CNBC Politics. Viitattu 26.6.2019. (englanniksi)
- ↑ David Paleologos: Buttigieg gets an Iowa boost on strength of his debate performance 23.10.2019. USA Today. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Nikki Schwab: Pete Buttigieg leads in Iowa! 13.11.2019. Daily Mail. Viitattu 13.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Mark Z. Barabak: Pete Buttigieg has a problem with black voters. 31.10.2019. Los Angeles Times. Viitattu 18.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Puolue vahvistaa vihdoin: Buttigieg voitti Iowan esivaalin – saa niukasti Sandersia enemmän valitsijamiehiä www.iltalehti.fi. Viitattu 10.2.2020.
- ↑ Anna Nuutinen: Buttigieg jatkaa nousuaan demokraattien esivaaleissa. 7.2.2020. Ilta-Sanomat. Viitattu 8.2.2020.
- ↑ Obscured in the Iowa upheaval, Pete Buttigieg sets a gay rights milestone Los Angeles Times. 8.2.2020. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Gangitano, Alex: Senate confirms Buttigieg as Transportation secretary The Hill. 2.2.2021. Viitattu 2.2.2021. (englanniksi)
- ↑ David Remnick: Obama Reckons with a Trump Presidency The New Yorker. 18.11.2016. Viitattu 26.6.2019. (englanniksi)
- ↑ The New York Times Best Sellers on May 5, 2019 The New York Times. 5.5.2019. Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Charles Kaiser: Shortest Way Home review: Pete Buttigieg as president in waiting The Guaardian. 17.3.2019. Viitattu 26.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Morran, Chris: Pete Buttigieg: 'I Had to Google' Alfred E. Neuman after Donald Trump Used the Name to Insult Candidate Newsweek. 11.5.2019. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Aishvarya Kavi: Pete and Chasten Buttigieg Welcome 2 Children to Their Family 4.9.2021. The New York Times. Viitattu 6.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Bowden, John: Buttigieg answers question from reporter in Norwegian The Hill. 23.3.2019. Viitattu 8.12.2019. (englanniksi)
- ↑ John Bowden: Ben Folds recounts performance with Buttigieg:He's a fine player The Hill. 4.3.2019. Viitattu 8.12.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
