Perets Markiš

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Perets Davidovitš Markiš (ven. Пе́рец Дави́дович Ма́ркиш, 7. joulukuuta 1895 nykyisen Ukrainan Rivnen alueen Volodimiretsin piirin Polonnoje[1]12. elokuuta 1952 Moskova[2]) oli juutalainen neuvostokirjailija.

Perets Markiš sai perinteisen juutalaisen kasvatuksen. Hän alkoi kirjoittaa jiddišinkielisiä runoja vuonna 1918. Varhaisissa teoksissa on saksalaisen ekspressionismin ja venäläisen futurismin vaikutusta. Ensimmäinen kokoelma Šveln (”Kynnyksiä”, 1919) teki Markišista yhden sukupolvensa tunnetuimmista jiddišinkielisistä runoilijoista.[3]

Vuosina 1921–1926 Markiš asui Varsovassa, Berliinissä, Pariisissa ja Lontoossa.[4] Varsovassa hän osallistui modernistisen Haljastre-kirjallisuusryhmän toimintaan ja oli perustamassa Literariše bleter -lehteä.[3] Runoelma Di kupe (”Kasa”, 1922) kuvaa Ukrainan juutalaispogromeja. Runoelman Radio (1922) aiheena ovat kapitalistisen maailman ja neuvostojärjestelmän väliset ristiriidat.[5]

Neuvostoliittoon palattuaan Markišista tuli yksi maan tunnetuimmista juutalaiskirjailijoista. Tuotannossaan hän siirtyi kohti sosialistista realismia.[3] Runoelma Brider (”Veljet”, 1929) kuvaa Venäjän kansalaissotaa, Nit gedaiget (”Pois alakuloisuus”, 1931) juutalaisten siirtymistä maataloustyöhön, Ufgang afn Dnepr (”Aamurusko Dneprin yllä”, 1937) sosialismin rakentamista ja Milhome (”Sota”, 1941–1948) toisen maailmansodan tapahtumia. Romaanit Dor ois, dor ain (”Vuosisadasta toiseen”, 1929–1941) ja Eins af eins (”Kahden kesken”, 1934) kertovat juutalaisyhteisön historiallisesta kehityksestä. Näytelmistä tunnetuimpia ovat ”Maa” (1930), ”Ovadisin perhe” (1937) ja ”Kapina getossa” (1946).[5]

Markiš oli yksi Neuvostoliiton kirjailijaliiton johtajista.[3] Vuonna 1942 hän liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen.[5] Sodan aikana hän toimi Juutalaisten antifastisessa komiteassa. Kirjailija pidätettiin juutalaisvastaisen kampanjan aikana tammikuussa 1949[3] ja ammuttiin maanpetturina. Hänen maineensa puhdistettiin vuonna 1955.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 15, s. 378–379. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1974.
  2. a b Žertvy polititšeskogo terrora v SSSR Viitattu 22.12.2010. (venäjäksi)
  3. a b c d e Encyclopedia Judaica (second edition), volume 13, s. 552. Detroit: Thomson Gale, 2007. ISBN 0-02-865941-4.
  4. Literaturnaja entsiklopedija Viitattu 22.12.2010. (venäjäksi)
  5. a b c Kratkaja literaturnaja entsiklopedija Viitattu 22.12.2010. (venäjäksi)