Pelayo (1887)
| Pelayo | |
|---|---|
 Piirros aluksen aseistuksen sijoituksista |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | La Seine |
| Kölinlasku | huhtikuu 1885 |
| Laskettu vesille | 5. helmikuuta 1887 |
| Palveluskäyttöön | 1888 |
| Poistui palveluskäytöstä | riisuttu aseista 1923 |
| Loppuvaihe | romutettu 1925 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 9 745 t |
| Pituus | 102,01 m |
| Leveys | 20,19 m |
| Syväys | 7,54 m |
| Koneteho | 9 600 ihp |
| Nopeus | 16,2 solmua |
| Miehistöä | 520 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 32 cm tykkiä 2 × 28 cm tykkiä 1 × 16 cm tykki 12 × 12 cm tykkiä 5 × 6 naulan tykkiä 14 × konekivääriä 7 × 356 mm torpedoputkea |
Pelayo oli Espanjan laivaston vuonna 1887 vesillelaskettu taistelulaiva ollen samalla Espanjan ensimmäinen varsinainen taistelulaiva. Alus muistutti Ranskan laivaston Marceauta.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin marraskuussa 1884 La Seyneltä, missä köli laskettiin huhtikuussa 1885. Alus laskettiin vesille 5. helmikuuta 1887 ja se valmistui vuonna 1888. Alus saavutti elokuussa 1888 koeajoissa Toulonissa maksiminopeuden 16,2 solmua, mikä ylitti tilaukseen merkityn 15 solmun nopeuden reilulla solmulla.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa aluksen aseistus ei ollut vielä täysin asennettu. Alus sijoitettiin Cadiziin kontra-amiraali Juan de Carranzan alaisuuteen. Vuoden 1889 lopulla tai vuoden 1890 alussa Pelayo joutui Lyoninlahdella Marseillen edustalla myrskyyn eikä se päässyt kahteen päivään satamaan, vaan joutui kääntämään perän myrskyyn. Saavuttuaan Mahoniin alus oli menettänyt yhden veneistään ja toinen oli pahoin myrskyn pieksemä.[2]
Keväällä 1891 alus vieraili amiraali Butlerin laivueen mukana Kreikassa, missä kuningas Yrjö ja kuningatar Olga vierailivat aluksella. Aluksella järjestettiin Pireuksessa päivälliset ja tanssiaiset. Meriministeri Beranger julkisti liikekannallepanosuunnitelman, jonka mukaan Pelayo kuului Cartagenaan sijoitettuun 3. divisioonaan yhdessä Cataluñan, Vizcayan ja Lepanton kanssa. Laivastoministeri Beranger vieraili aluksella elokuun alussa Ferrolissa ja kuningatar vieraili aluksella 12. elokuuta San Sebastianissa.[3]
Amiraali Sanchez Ocanan johtama osasto, johon kuuluivat Pelayon lisäksi Vitoria, Reina Regente, Alfonso XII ja tykkivene Temerario, vieraili alkuvuodesta 1892 Genovassa. Alus osallistui 10. lokakuuta 1892 Cadizin edustalla Amerikan löytämisen 400-vuotisjuhlallisuuksien osana järjestettyyn laivastokatselmukseen, johon osallistui myös runsaasti sotalaivoja eri maista.[4]
Alus sijoitettiin elokuun lopulla 1893 Cartagenaan, missä järjestettiin erilaisia torpedohyökkäysten torjunta- ja toteutusharjoituksia. Viimeinen harjoituksista pidettiin syyskuussa Alicanten edustalla, mistä harjoitusosasto lähti 15. syyskuuta ja ankkuroitui seuraavana päivänä Santa Polaan. Kontra-amiraali Martinez de Espinozan johtama laivue vieraili 20. kesäkuuta 1895 Kielissä, jossa avattiin Pohjanmeren ja Itämeren yhdistävä kanava. Espanjalaislaivueeseen kuuluivat Pelayo, Infanta María Teresa ja Marqués de la Ensenada, joka läpäisi vasta avatun kanavan. Avajaisten osana järjestettyä laivastokatselmusta seurasi muun muassa Saksan keisari.[4]
Alus vieraili 12. heinäkuuta 1895 vara-amiraali Florencio Montojon koulutuslaivueen mukana Tangerissa. Keväällä 1896 alus osallistui koulutuslaivueen mukana erilaisiin harjoituksiin, kunnes se siirrettiin syksyllä Touloniin modernisoitavaksi La Seynen telakalle. Seuraavana vuonna tehtiin päätös, että modernisoinnin yhteydessä aluksen keskiraskaat ja kevyet tykit korvataan uusilla 57 ja 47 millimetrin tykeillä. Samalla 12 ja 16 senttimetrin tykit korvataan yhdeksällä 14 senttimetrin Canet-tykillä, joista yksi asennettaisiin keulaan ja loput laidoille. Lisäksi alukselle piti asentaa pienikaliiperinen Gatling-konekivääri.[4]
Espanjan ja Yhdysvaltain sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus oli Espanjan ja Yhdysvaltain välisen sodan alkaessa huhtikuussa 1898 edelleen telakalla. Alus palautettiin pikaisesti palvelukseen, jolloin sen vanhat 16 ja 12 senttimetrin tykit oli poistettu ilman että uusia 14 senttimetrin tykkejä oli asennettu. Alus liitettiin 14. toukokuuta Manuel Cámaran komentamaan reservilaivueeseen, jonka muut alukset olivat Carlos V, apuristeilijät Patriota ja Rapido sekä hävittäjät Audaz, Proserpina ja Ariete.[4]
Kuukauden laivue oli Espanjan alueella torjumassa mahdollisia Yhdysvaltain laivaston iskuja, minkä jälkeen se lähti Cadizista Filippiineille 16. kesäkuuta. Laivue ohitti vuorokautta myöhemmin Gibraltarin ja saapui 26. kesäkuuta Port Saidiin, missä se pyysi hiilitäydennystä. Egyptin hallitus kuitenkin halusi pysyä puolueettomana ja epäsi 30. kesäkuuta täydennyksen. Laivue saapui 5. toukokuuta Sueziin.[4]
Espanjan meriministeri määräsi 7. heinäkuuta laivueen palaamaan Espanjaan saatuaan tiedon Santiago de Cuban taistelusta, jossa vara-amiraali Pascual Cervera y Topeten johtama laivue tuhoutui. Espanjassa Cámaran johtama laivue hajotettiin 25. heinäkuuta ja Pelayo oli sodan lopun Espanjan aluevesillä osallistumatta sotatoimiin.
Sotatoimien päätyttyä alus jatkoi palvelustaan osallistuen sotaharjoitukseen Biskajanlahdella ja Toulonin laivastokatselmukseen elokuussa 1901. Vuosi 1902 oli toiminnantäyteinen aluksen vieraillessa heinäkuussa Barcelonassa, Mahonissa, Cadizissa ja Ferrolissa. Elokuussa alus vieraili Bilbaossa ja syyskuussa San Sebastianissa ja uudelleen Bilbaossa, Ferrolissa ja Cadizissa. Vuonna 1903 alus vieraili jälleen lukuisissa satamissa Portugalissa, Pohjois-Afrikassa ja Espanjassa ja vuonna 1904 Lissabonissa ja Vigonlahdella.[4]
Marokon sota 1907–1912[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus lähti 5. syyskuuta 1911 Cadizista Tangerin kautta Melillaan, jonne se saapui 9. syyskuuta. Alus oli 12.–13. syyskuuta Alhucemasin edustalla tulittaen Cataluñan kanssa riffikapinallisten asemia. Alukselta lähetetty osasto tuhosi 15. syyskuuta maissa erilaisia kohteita, ja operaatio toistettiin seuraavana päivänä. Alus palasi Melillaan 17. syyskuuta ja lähti seuraavana päivänä hiilestämään Malagaan, mistä se palasi Melillaan 23. syyskuuta.[5]
Alus vapautti 27. syyskuuta Carlos V:n Yazanesta, missä oli myös tykkivene Recalde. Seuraavana päivänä alus lähti asemapaikaltaan Alhucemasin ja Melillan kautta Malagaan, jonne se saapui 1. lokakuuta. Alukseen nousi Malagassa sotaministeri kenraali Luque, minkä jälkeen alus palasi Melillaan 3. lokakuuta. Alus vieraili ministerin kanssa Chafarinasissa 10. lokakuuta ja alus saapui Ceutaan 20. lokakuuta jatkaen matkaansa Cadiziin, jossa ministeri poistui alukselta 22. lokakuuta. Alus ankkuroitui La Carracan laivastotukikohtaan 26. lokakuuta.[5]
Alus lähti 3. marraskuuta Cadizista Alhucemasiin, missä se tulitti 6. marraskuuta kapinallisten hallussa olevia alueita yhdessä Recalden kanssa. Alukset ankkuroituivat Melillaan seuraavana päivänä. Pelayo lähti 12. marraskuuta tulittamaan jälleen maakohteita palaten Melillaan, mistä se lähti 18. marraskuuta partiomatkalle Marokon rannikolle. Alus palasi Melillaan 21. marraskuuta. Joulukuussa alus palasi La Carracaan.[5]
Alus lähti 29. tammikuuta 1912 Carlos V:n, Osadon ja Audazin kanssa Algecirasiin. Alukset ampuivat kunnialaukaukset 30. tammikuuta Britannian kuninkaalliselle perheelle, joka oli palaamassa Intiasta. Alukset palasivat 15. helmikuuta Ferroliin osallistuakseen uuden taistelulaivan Españan vesillelaskutilaisuuteen. Alukset lähtivät 17. helmikuuta Cartagenaan, jonne ne saapuivat 21. helmikuuta.[5]
Amiraali Guillermo Camarco vastaanotti 8. maaliskuuta laivastonkomentajan tehtävät Cartagenassa, jolloin hän nosti lippunsa Pelayolla. Kesäkuussa muodostettiin 2. divisioona, johon liitettiin Pelayo, Reina Regente, Rio de la Plata ja Extremadura. Alus lähti 16. kesäkuuta Melillaan.[5]
Toukokuussa 1913 alus oli Tangerissa. Lokakuussa Ranskan presidentti Poincaré vieraili Espanjassa ja hänen vierailunsa kunniaksi järjestettiin Cartagenassa laivastokatselmus, johon myös Pelayo osallistui. Brittiläinen alus ajoi karille 26. joulukuuta lähellä Ceutaa, jolloin Pelayo tulitti maakohteita suojatakseen karilla olevaa alusta.[5]
Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa alus sijoitettiin Baleaareille yhdessä neljän hävittäjän kanssa. Alus tulitti jälleen Marokon rannikon kohteita Malabatan niemen ja Leonan niemen välillä 20., 29. ja 30. kesäkuuta 1916. Vuoden lopulla alus oli Ceutassa. Tammikuussa 1917 ranskalainen alus törmäsi Pelayoon Tangerissa. Aluksen saamat vauriot korjattiin Cadizissa.[5]
Kesäkuussa 1919 alus oli koululaivana ollen ainoastaan osittain miehitetty. Aluksella syttyi 12. syyskuuta 1920 tulipalo, joka kuitenkin saatiin nopeasti sammutettua. Alus oli tämän jälkeen majoitusaluksena ja koulutustilana. Lopulta vuonna 1924 alus poistettiin alusluettelosta. Alankomaalainen yritys osti aluksen romutettavaksi ja alus lähti huhtikuussa 1926 Ferrolista Rotterdamiin. Ferrolissa oli poistettu aluksen tykit.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
- Pastor y Fernandez de Checa, M.: The Spanish Ironclads Numancia, Vitoria, and Pelayo Part III - Pelayo. (Revista General de Marina vol 174 (March 1968) pp. 280-298) F.P.D.S. News Letter, 1977, V. vsk, nro 4. Ohio: F. P. D. S.. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Edeltäjä: EI |
Espanjan laivaston taistelulaivat | Seuraaja: España-luokka |