Pavlo Tytšyna
| Pavlo Tytšyna | |
|---|---|
| Павло Тичина | |
 Pavlo Tytšyna, 1924. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. tammikuuta 1891 Pisky, Kozeletsin alue, Tšernihivin kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 16. syyskuuta 1967 (76 vuotta) Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto |
| Ammatti | kirjailija, poliitikko |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ukraina |
| Tyylilajit | sosialistinen realismi |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pavlo Tytšyna ukr. Павло Тичина (27. tammikuuta 1891 Pisky, Kozeletsin alue, Tšernihivin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 16. syyskuuta 1967 Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) oli ukrainalainen runoilija. Hän sai korkeita neuvostoliittolaisia palkintoja ja kunniamerkkejä. Hän oli monissa Neuvosto-Ukrainan korkeissa tehtävissä vuodesta 1938 alkaen.[1]
Tytšyna oli vuodesta 1929 Ukrainan kansallisen tiedeakatemian VUAN:in ja Ukrainan neuvostotasavallan tiedeakatemian jäsen (nyk. NANU) sekä tiedeakatemian kirjallisuusinstituutin johtaja 1936–1939 ja 1941–1943. Hän oli vuodesta 1938 Ukrainan neuvostotasavallan korkeimman neuvoston jäsen, 1953–1959 sen puheenjohtajistossa ja vuodesta 1946 Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen. Hän oli Ukrainan neuvostotasavallan opetusministeri 1943–1948.[1]
Kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tytšyna valmistui Tšernihivin teologisesta seminaarista 1913. Hänen ensimmäisissä runoissaan on vaikutteita Oleksandr Olesilta, Mykola Voronyiltä ja Myh’ailo Kotsjubynskyltä. Hänen ensimmäinen säilynyt runonsa on päivätty 1906, ja ensimmäinen julkaistu runo on vuodelta 1912. Hän aloitti 1913 opiskelun Kiovan kauppaoppilaitoksessa ja työskenteli opiskeluaikana kiovalaisissa Rada- ja Svitlo-sanomalehdissä ja myöhemmin Tšernihivin hallinnon palveluksessa.[1]
Tytšynan esikoisrunokokoelma Sonjašni kljarnety (1918; uusintap. 1990) on ohjelmallinen teos. Hän loi siinä ukrainalaisen symbolismin muodon ja oman runotyylin, kliarnetyzmin (klarinetismi). Bolsevikkivallan alkuaikojen kauhujen keskellä Tytšyna säilytti asemansa riippumattomana runoilijana ja oli johtava ukrainalainen runoilija. Muutettuaan Harkovaan hän liittyi 1923 kirjailijoiden Hart-järjestöön ja 1927 Vapliteen, jonka jäsenyys ja runo ”Tšystyla maty kartoplju” (”Äiti kuori perunoita”) saivat osakseen ankaraa virallista arvostelua, ja häntä syytettiin ”porvarillisesta nationalismista”.[1]
Pian Tytšyna kuitenkin sopeutui hallinnon vaatimuksiin ja omaksui sosialistisen realismin, ja kokoelmat oli nimeä myöten kirjoitettu stalinilaisessa hengessä. Toisen maailmansodan aikana Tytšynan runoissa vahvistuivat isänmaallisuus ja taisteluhenki, ja sodanjälkeisten kokoelmien nimet kertovat niiden sisällöstä: ”Mahtavalle isänmaalle” ja ”Kommunismi on horisontissa”.[1]
Tytšyna pysytteli syrjässä 1950-luvun ja 1960-luvun alun ukrainalaisesta kulttuurirenessanssista ja jopa vastusti ”60-lukulaisia” (”šistdesjatnyky”). Viimeisissä runoissaan hän ylisti puoluetta ja uutta johtajaa Nikita Hruštšovia, työn sankareita, kollektiivitiloja ja niin edelleen. Leonid Brežnevin pysähtyneisyyden aikana Tytšynan tuotanto kuulosti anakronistiselta ja itseään parodioivalta, joskin joukossa saattoi olla välähdyksiä aiemmasta kyvykkyydestä. Nuoruudenrunot edustavat Ukrainan 1920-luvun huippukauden runoutta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pavlo Tytšyna Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
