Pascalin vaaka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pascalin vaaka, Pascalin vedonlyönti eli pelurin todistus on jumalatodistusten piiriin usein luettu näkemys, joka tosiasiassa ei pyri todistamaan, että jumala on olemassa. Sen sijaan se pyrkii osoittamaan, että jumalaan uskominen on peliteoreettisesti kannattavaa. Pascalin vaa’an taustalla on kristinuskon jumalakäsitys. Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko jumala olemassa vai ei, jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä. Voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri. Ajatuskulun esitti ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal 1600-luvulla.[1]

Pascalin vaaka sanoo, että jos jumala on olemassa ja jos ihminen uskoo, hän saavuttaa kuoleman jälkeen suuren palkinnon, iankaikkisen elämän. Mutta jos jumala on olemassa ja emme usko, ihminen joutuu iankaikkisiin kärsimyksiin. Pelurin mukaan kannattaa lyödä vetoa sen puolesta, että jumala on olemassa.

Todistuksen moraali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiteytettynä: jos jumala on olemassa ja toimii sen mukaisesti, se on ainoa mahdollisuus ylipäänsä voittaa mitään pysyvää. Voitto on mahdollisimman suuri. Jos jumalaa ei ole mutta uskoo tähän, saa Pascalin mukaan suojakseen perhettä yms. suojaavia käskyjä ja jännittävämmän elämänkaaren vaikka häviäisikin hetkellisissä nautinnoissa. Jos jumala on, mutta ei usko tähän, häviää suurimman kuviteltavissa olevan tappion verran. Ja ennen kaikkea: jos jumalaa ei ole eikä usko häneen, ei häviä mitään – muttei myöskään voita mitään.

Filosofi William James on sanonut, että jos olisimme jumalan asemassa, meidän pitäisi tehdä kaikkemme estääksemme ihmisiä uskomasta jumalaan valheellisesti ja itsekkäästi palkkion toivossa.lähde? Esimerkiksi buddhalaisuudessa on väärin tehdä hyviä tekoja saadakseen paremman jälleensyntymän.lähde?

Pascal sanoi, että jos jumalaan uskominen on tunteiden vastaista, pitää ryhtyä elämään ikään kuin uskoisi jumalaan. Pitää ryhtyä käymään uskovaisten tilaisuuksissa (esimerkiksi kirkoissa) ja pitää ryhtyä pyytämään jumalilta jotain eli rukoilemaan.lähde?

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pascalin vaaka on yleensä esitetty argumenttina kristinuskon puolesta, mutta koska historia tuntee lukemattomia eri uskontoja ja jumalia laskee todennäköisyys uskoa oikeaan jumalaan. Esimerkiksi imaami voisi käyttää Pascalin vaakaa argumenttina islaminuskon puolesta.[2]

Lisäksi on väitetty että kristinuskon Jumala kaikkitietävänä näkisi onko usko aitoa vai pelaamista.[3]

Todistuksen kääntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voidaan yhtä hyvin väittää, että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja uskovainen tuo­mitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen. Tällöin pelurin olisi pyrittävä olemaan uskomatta jumalaan. Ongelmaksi tosin muodostuu tällöin se, että mikäli ateisti ei usko kuolemanjälkeiseen elämään, ei sinne ole järkevää odottaa mitään palkintoa tai rangaistusta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pascal, Blaise: Mietteitä. Alkuteos: Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21208-3.
  • Warburton, Nigel: Philosophy: Basic Readings. London: Routledge, 1999. ISBN 0-415-18720-6. – Selostaa laajasti Pascalin vaakaa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pascal 1996
  2. Diderot, Denis [1746] (1875-77). in J. Assézar: Pensées philosophiques, LIX, Volume 1 (in French), 167. 
  3. The God Delusion pp. 104.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]