Russellin teekannu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Russellin teekannu (myös taivaallinen teekannu, kosminen teekannu tai Bertrandin teekannu) on filosofi Bertrand Russellin (1872-1970) kehittämä analogia, jonka tarkoituksena on ilmentää, ettei filosofinen todistustaakka koske epäilijöitä, eikä heidän siten tule joutua todistamaan väittämiä vääriksi, etenkään uskonnon tapauksessa. Russell kirjoitti, että jos hän väittäisi Aurinkoa kiertävän teekannun, olisi hänen järjetöntä odottaa muiden olevan epäilemättä häntä vain siksi, etteivät he pysty todistamaan hänen väitteensä olevan väärä. Russellin teekannuun viitataan yhä keskusteltaessa jumalan olemassaolosta.

Lainaus Russellin artikkelista "Onko Jumalaa olemassa?":

»Jos esittäisin että Maan ja Marsin välissä on posliininen teekannu, joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi, jos vain muistaisin lisätä että teekannu on liian pieni havaittavaksi parhaimmillakin teleskoopeilla. Mutta jos jatkaisin sanomalla, että koska väitettäni ei voida osoittaa vääräksi, sen epäileminen olisi ihmisjärjen kannalta suunnattoman röyhkeä teko, niin minun ajateltaisiin aivan oikeutetusti puhuvan hölynpölyä. Jos tällaisen teekannun olemassaolo kuitenkin vahvistettaisiin muinaisissa kirjoissa, jos sitä opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja jos se istutettaisiin lasten mieliin jo koulussa, sen olemassaolon epäilemistä pidettäisiin merkkinä poikkeavaisuudesta. Valistuneella aikakaudella epäilijä saisi osakseen psykiatrin huomion, varhaisemmalla ajalla peräti inkvisiittorin

Richard Dawkins kehitti teekannuteemaa vielä pitemmälle kirjassaan A Devil's Chaplain:

»Syy, jonka vuoksi uskonnolliset järjestöt pystyvät aiheuttamaan vihamielisyyttä on, toisin kuin Russellin teekannussa, että uskonto on voimakas, vaikutusvaltainen, veroista vapautettu ja järjestelmällisesti itseään liian nuorille ja vaikutuksia ottaville lapsille tyrkyttävä instituutio. Lapset eivät ole velvollisia viettämään kasvamiseensa käytettäviä vuosia lumoutuneena mielipuolisiin kirjoihin teekannuista. Hallituksen rahoittamat koulut eivät poissulje erilaisia lapsia joiden vanhemmat uskovat vääränmuotoiseen teekannuun. Teekannu-uskovaiset eivät kivitä teekannu-vääräuskoisia, teekannu-luopioita, teekannu-kerettiläisiä ja teekannu-jumalanpilkkaajia kuoliaaksi. Äidit eivät varoita poikiaan naimasta teekannu-polyteistia, jonka vanhemmat uskovat kolmeen teekannuun yhden sijasta. Ihmiset, jotka laittavat maidon ensin eivät hakkaa henkihieveriin heitä, jotka laittavat teen ensin.»

Käsitettä Russellin teekannusta on sovellettu huumorintäyteisiin, selvempiin uskontoparodioihin kuten Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen ja Lentävä spagettihirviö.