Todistuksen taakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Todistuksen taakka eli todistustaakka (lat. onus probandi) tarkoittaa perusteluvelvollisuutta: väitteen esittäjä on velvollinen esittämään perustelut väitteensä tueksi.[1]

Esimerkiksi jumalatodistusten avulla jumalaan uskovat eli teistit ovat pyrkineet osoittamaan, että jumalan olemassaoloon uskominen on järkevää eli että jumalan olemassaololle on perusteita.[2] Ateistit ajattelevat, että jumalaan uskovien tulisi osoittaa, että jumalat ovat olemassa. Jos tähän ei pystytä, ei ole järkevää uskoa jumalten olemassaoloon.[3] Ateistit ovat sanoneet, että on järjetöntä vaatia, että olisi todistettava, että jumalaa ei ole olemassa. Jonkin todistaminen olemassaolemattomaksi ei ole mahdollista. Täten niillä, jotka väittävät jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se, eli heillä on todistuksen taakka. Jos todistusta ei pystytä antamaan, ei ole syytä uskoa jumalan olemassaoloon.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Selin, Risto: Todistustaakka. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Teoksen verkkoversio.
  2. Koistinen, Olli & Räikkä, Juha: Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan, s. 104. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-37-2034-9.
  3. Koistinen & Räikkä 1997, s. 105.
  4. Koistinen & Räikkä 1997, s. 111–112.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]