Palokkaankylä
| Palokkaankylä Получье, Polutšje |
|
|---|---|
 Palokkaankylä lähiseutuineen vuoden 1860 kartalla. |
|
  Palokkaankylä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Kattila |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 1 |
Palokkaankylä[1] (ven. По́лучье, Polutšje) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Kattilan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Palokkaanjärven ja Haapalanjärven välisellä kannaksella 16 kilometriä linnuntietä Kattilasta länteen. Vuoden 2010 väestönlaskennan aikaan kylässä oli yksi asukas[2].
Jaaman ujestin Toldogan pogostaan kuulunut Palokkaankylä mainitaan ensimmäisen kerran Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500. Sen kieleltään itämerensuomalaiset asukkaat harjoittivat maanviljelyä ja kalastusta sekä valmistivat rautaa paikallisesta raaka-aineesta.[3] Kylä mainitaan asuttuna myös ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa[4].
Myöhemmin Palokkaankylän asukkaat olivat lähiseudun monista muista kylistä poiketen venäläisiä, jotka kuuluivat aluksi Soikkolan ja vuodesta 1878 lähtien Valkovitsan ortodoksiseen seurakuntaan[5]. Vuonna 1867 siellä oli Florukselle ja Laurukselle pyhitetty tsasouna, 26 taloa ja 71 miespuolista asukasta[6].
Kylän asukkaat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia. Myöhemmin Palokkaankylä muodosti oman kyläkuntansa ja Venäjän vallankumouksen jälkeen Kattilan volostiin ja piiriin kuuluneen kyläneuvoston. Vuonna 1928 se liitettiin Villikaisin kyläneuvostoon. Kylä paloi toisen maailmansodan aikana.[6] Sen ympäristö kuuluu Kattilan rauhoitusalueeseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 25.6.2014.
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)
- ↑ Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 908–909, 913–914, 923–924. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
- ↑ Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 57. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
- ↑ Kertomus Valkovitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b Leningradskaja oblastnaja universalnaja nautšnaja biblioteka: Sprosi u krajeveda (kysymys 436) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)