Otto von Porat
| Otto von Porat | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Otto Wessel von Porat |
| Syntynyt | 29. marraskuuta 1903 Älmhult, Småland, Ruotsi |
| Kuollut | 14. lokakuuta 1982 (78 vuotta) Bærum, Norja |
| Kansalaisuus | Norja |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 193 cm |
| Paino | 92 kg |
| Painoluokka | raskassarja |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 53 |
| Voitot | 39 |
| – tyrmäysvoitot | 24 |
| Tappiot | 14 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Norja
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Pariisi 1924 | raskassarja | |
Otto Wessel von Porat (29. marraskuuta 1903 Älmhult, Småland, Ruotsi – 14. lokakuuta 1982 Bærum, Norja) oli norjalainen raskaansarjan nyrkkeilijä ja olympiavoittaja. Amatööriuran jälkeen hän siirtyi ammattilaiseksi ja nyrkkeili pääosin Yhdysvalloissa 1920-luvun puolivälistä 1930-luvun alkuun.[1] [2]
Siviilitausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Otto von Porat syntyi vuonna 1903 varakkaaseen ruotsalais-norjalaiseen perheeseen, joka asui Ruotsin Smålannissa Älmhutissa. Oton isä oli ruotsalainen ja äiti norjalainen.[3] Otolla oli kolme veljeä, ja he saivat yksityisopetusta kotonaan, jonka tuloksena he oppivat useita kieliä. Kotiopettaja oli äidinkieleltään englantilainen, minkä vuoksi englannin kielestä tuli hyvin sujuvaa. Muita opittuja kieliä olivat tanska, norja, ruotsi, saksa ja ranska.[2]
Von Poratin perhe muutti Kööpenhaminaan Oton ollessa nuori. Vuonna 1914 perhe muutti Norjaan Kristianiaan eli nykyiseen Osloon, jossa Oton isällä oli meriliikenteeseen liittyvää liiketoimintaa. Pian muuton jälkeen syttyneen ensimmäisen maailmansodan seurauksena perheen talous kuitenkin heikkeni, ja poikien oli etsittävä itselleen myös työtä. Otto itse työskenteli tällöin norjalaisessa laivanvarustamossa virkailijana. Tällöin hän kiinnostui myös nyrkkeilystä. Hän liittyi tällöin paikalliseen Kristiania Atletklubbiin[3] [2].
Ura amatöörinyrkkeilijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hieman yli 19-vuotiaana hän voitti ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa ruotsalaista vastaan kevyessä raskassarjassa. Hän nyrkkeili yhteensä neljä kansainvälistä ottelua ruotsalaisia vastaan voittaen ne kaikki. Hän kärsi ainoan kansainvälisen tappionsa tanskalaista vastaan vuonna 1923. Lyhyen amatööriuransa aikana hänestä tuli Norjan mestari vuosina 1924 ja 1926.[3]
Vuoden 1924 Pariisin olympialaisista tuli Otto von Poratin suurin amatööriturnaus. Hän avasi kisat tyrmäysvoitoilla australialaisesta Charles Jardinesta ja italialaisesta Riccardo Bertazzolosta. Semifinaaliottelu oli etukäteen haastavin pelättyä argentiinalaista Alfredo Porziota vastaan, joka painoi 30 kiloa enemmän kuin von Porat. Norjalainen saavutti ottelussa selkeän pistevoiton. Loppuottelussa oli vastassa tanskalainen Søren Petersen, edellisten olympialaisten hopeamitalisti, joka kärsi norjalaiselle selkeän pistetappion, ja Norjan nyrkkeilyn olympiakulta oli tosiasia.[4]
Ura ammattilaisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1926 Otto von Porat aloitti ammattilaisuransa Yhdysvalloissa. Hän nyrkkeili pääasiassa Minneapolisissa, Chicagossa ja New Yorkissa. Menestys ei ollut suoraan nousujohteista; tuli siis voittoja ja tappioita. Marraskuussa 1928 ja tammikuussa 1930 hän taisteli espanjalaista Paolino Uzcudunia vastaan New Yorkin Madison Square Gardenissa ja hävisi kummassakin ottelussa pistein. Von Porat puolestaan voitti Battling Levinskyn ja kamppaili Young Striblingiä vastaan kaksi kertaa eli vuonna 1927 hän hävisi pisteillä ja vuonna 1930 tuli tyrmäys ensimmäisessä erässä. Hän voitti ammattilaisottelussa olympialoppuottelun tanskalaisen vastustajansa Søren Petersenin. Von Porat saavutti Skandinavian raskaansarjan mestaruuden 28. elokuuta 1931 Tukholmassa ensimmäisen erän teknisellä tyrmäyksellä ruotsalaisesta Harry Perssonista. Vuosina 1928–1930 häntä pidettiin yhtenä maailman parhaista nyrkkeilijöistä. Tänä aikana hän oli The Ringin listalla sijoilla 6–10. Vuonna 1934 hän lopetti uransa.[1] [2]
Urheilu-uran jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aktiivisen nyrkkeilyuransa päätyttyä Otto von Porat johti voimisteluinstituuttia Oslossa, ja hän työskenteli myös nyrkkeilyohjaajana mm. Ruotsissa. Hän kuoli vuonna 1982 79-vuotiaana.[2]
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kamp-år - Minner fra mitt liv som bokser (1942, muistelmateos)
- Mine erfaringer fra ringen - boksingens teknikk og trening (1936, nyrkkeilyn opaskirja)
- Gullmedaljen (1954, nuorisoromaani)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Otto von Porat BoxRec. Viitattu 30.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Otto von Porat Store Norske Leksikon. Viitattu 30.11.2022. (norjaksi)
- ↑ a b c Yngve Schulstad Kristensen: Boksefeber i Arendal 22.7.2021. Avtrykk fra historien. Viitattu 30.11.2022. (norjaksi)
- ↑ Otto von Porate SportReferences. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 30.11.2022. (englanniksi)