Niilo Koljonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niilo Koljonen

Niilo Koljonen (19272004) oli suomalainen yhteiskuntatutkija ja -vaikuttaja. Hän selvisi nuorena poikana hengissä Neuvostoliiton keskitysleireiltä ja opiskeli tämän jälkeen muun muassa Harvardin yliopistossa. Koljonen tutki yhteiskunnan demokratisoitumisprosesseja Valtioneuvoston kansliassa.

Koljosen luoma yritysdemokratia-aate ja siihen liittynyt yhteiskunnallinen toiminta vaikuttivat 1960- ja 1970-lukujen taitteessa merkittävästi suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen eheytymiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan kehitykseen.

Koljosen pääteos oli Työntekijä ja yritysdemokratia (Tammi 1966). Kirjassa Koljonen esittää , että "esimies-alainen-suhde on tosiasiassa yksilön vapauden vihollinen. Yritysten tehokkuus kärsii tästä", ja "Taloudellisen vallan keskittyminen liian harvoihin käsiin on vierasta demokratialle". Kirjassa esitetään maailma, jossa koko yhteiskunnan ovat läpäisseet demokratia ja äänioikeus, mutta yritysmaailmassa eletään edelleen herra- ja alamais-ajattelun vankina. Koljonen kuvaa empiirisen aineistonsa pohjalta ihmisen motivaation kannalta hedelmällisimmät yritysmuodot, joissa jokainen työntekijä on "sisäinen yrittäjä", joka työskentelee yhteisen päämäärän hyväksi. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Mauno Koivisto.

Koljosen perustamaan Yritysdemokratia-yhdistykseen kuului muun muassa Tarja Halonen. Yhdistyksen aineiston julkistamista ja digitalisointia on tukenut Kansan Sivistysrahasto, Teräsmiesten Opintorahasto (Pertti Paasio, Jukka Hako ja Heikki Kajanto). Digitoitu materiaali sisältää muun muassa Koljosen kirjan Työntekijä ja Yritysdemokratia alkuperäisen käsikirjoituksen (1966).

Koljonen paljasti syksyllä 1967 CIA:n rahoittaneen SAK:n kilpailijaa, SDP:n Suomen Ammattijärjestöä (SAJ).[1] Paljastusta seurasi oikeudenkäynti, ja Koljonen erotettiin SAJ:sta. Seurauksena oli aikanaan myös ammattiyhdistysliikkeen eheytyminen. Koljosen paljastuksen motiivit ovat yhä kysymysmerkki.[2]

Koljonen kirjoitti viiden vuoden mittaisen vankileiriaikansa kokemuksista kirjan, joka on julkaistu vasta 2011 nimellä Suomalainen vankileiriraportti (Teos, 2011). Kirjassa Koljonen kuvaa Gulag-järjestelmästä tietoja, jotka ovat myöhemmin saaneet vahvistusta eri maissa julkaistuista teoksista. Koljonen kokosi teokseensa aineistoa myös haastattelemalla muita leireillä olleita. Suojelupoliisi takavarikoi Koljosen käsikirjoituksen 1954, eikä se siten ehtinyt ilmestyä ulkomailla, kuten oli tarkoitus, ja Koljonen pidätettiin. Vuonna 1958 Tammen oli tarkoitus julkaista teos, mutta ilmestyminen ei toteutunut. Teoksen sensurointiin liittyvistä tapahtumista ja syistä ei ole tietoa.[2]

Niilo Koljonen oli ensimmäinen suomalainen, joka laati Neuvostoliiton vankileirien sijainneista yksityiskohtaisen kartan. Kirjailija Sofi Oksanen julkaisi kartan vuonna 2012 Silberfeldt -kustantamonsa kautta Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Työntekijä ja yritysdemokratia: sosialismi ja kapitalismi uudessa valossa. Tammi, 1966.
  • Virastodemokratia ja virkamiehistö: tutkimus virkamiehistön virastodemokratiakäsityksistä ja virastodemokratiaelimille halutusta toimivallasta 1 ja 2, Valtioneuvosto, 1975
  • Virastokohtaiset käsitykset osallistumisen nykytilasta ja virastodemokratiaodotuksista / Niilo Koljonen, Risto Juntunen. Valtioneuvosto, 1976.
  • Yritysdemokratiaan yhteistyöllä, toim. Niilo Koljonen, Yritysdemokratiayhdistys, 1976
  • Suomalainen vankileiriraportti, toim. Erkki Vettenniemi, Teos, 2011
  • Gulag - Vankileirien saariston kartta Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. http://www.gulag.fi. Silberfeldt, 2012

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aika vaatii työyhteisön kehittämistä. Jorma Leppänen. Helsingin Sanomat 25.9.1974.
  • Aloite Eduskunnalle 21.4.1966. Kekkonen ym: Työntekijäin osuuden lisäämisestä yritysten omistuksessa, voitonjaossa ja päätösvallan käytössä.
  • Demokraattinen koulu demokraattisessa yhteiskunnassa. Konferenssitiivistelmä 13.-14.3.1975. Kansalaiskasvatuksen keskus ry ja Yritysdemokratiayhdistys ry.
  • Gulag - vankileirien saariston kartta. Niilo Koljonen / Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Silberfeldt 2012.
  • Kirjeitä ja valokuvia (Seppo Kääriäinen, Paavo Lipponen, Tarja Halonen yms.) Niilo Koljosen arkisto.
  • Sosiaali- ja terveysministeriö, ote palvelussuhderekisteristä (11.4.1990, Valtiokonttori).
  • Surviving the Soviet Meat Grinder: The Politics of Finnish Gulag Memoirs (Neuvostolihamyllyn henkiinjääneet: suomalaisten Gulag-muistelmien politiikka). Erkki Vettenniemi, Väitöskirja. Tampereen Yliopisto (2001).
  • Työntekijä ja Yritysdemokratia. Niilo Koljonen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 1966.
  • Valtioneuvoston kanslia, ote palvelussuhderekisteristä (11.4.1990, Valtiokonttori).
  • Virastodemokratia ja Virkamiehistö. Niilo Koljonen, Valtioneuvoston Kanslia (1975). ISBN 9514619196. LCCN: 76480382. Dewey-luokitus: 658.31/52/09471. Kongressin kirjaston luokitus: HD5660.F5 K65.
  • Virkatodistus, Niilo Koljonen. Helsingin Hiippakunnan tuomiokapituli. Niilo Koljosen arkisto.
  • Yritysdemokratia tämän päivän Suomessa. Yritysdemokratiakonferenssi 15.10.1972. Yritysdemokratiayhdistys ry (1972).
  • Yritysdemokratia. Yritysdemokratia -yhdistys. Liikekirjapaino Oy. Helsinki 1973.
  • Yritysdemokratiasta lopullinen lakiesitys. Savon Sanomat 8.4.1976.
  • Yritysjohto ja Yritysdemokratia. Erkki Partanen. Helsingin Sanomat 31.7.1974.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhani Parkkari: SDP hakeutui CIA:n rahahanalle jo 1949 Kansanuutiset.fi. 28.9.2007. Viitattu 29.7.2009.
  2. a b Jukka Rislakki, Koljonen on Suomen Solženitsyn, Helsingin Sanomat 5.5.2011, sivu C 2, Artikkelin verkkoversio