Mustatuppinokka
| Mustatuppinokka | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Chionis minor (Hartlaub, 1841) |
||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Mustatuppinokka Wikispeciesissä |
Mustatuppinokka (Chionis minor) on Etelämantereen tuntumassa elävä rantalintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 38-41 cm, siipien kärkiväli 74-79 cm ja paino 530-610 g (koiras) tai 460-530 g (naaras). Muistuttaa sukulaistaan keltatuppinokkaa mutta tästä poiketen sen nokka ja heltta ovat mustat. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Esiintyminen [muokkaa]
Laji elää Intian valtameren eteläisillä saarilla lähellä Etelämannerta: Etelä-Afrikalle kuuluvalla Prince Edward Islandilla, Ranskan territoriolla Crozetsaarilla ja Kerguelenilla sekä Australian territoriolla Heard Islandilla. Heard Islandin mustatuppinokat muodostavat oman kotoperäisen alalajinsa C. m. nasicornis. Maailman populaatio on kooltaan 13 000–20 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö [muokkaa]
Lintu- ja hyljeyhdyskunnat saarten rannoilla. Myös ihmisasutuksen tuntumassa.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesii lintu- ja hyljeyhdyskunnissa. Pesä on kallion- tai maankolossa tai lohkareen alla. Kermanvärisiä ja ruskeatäpläisiä munia on tavallisesti 2 tai 3. Haudonta kestää noin 30 päivää. Poikaset lentävät 7–8 viikon ikäisinä. Sukukypsä 3–5-vuotiaana.
Ravinto [muokkaa]
Kaikkiruokainen. Syö muun muassa leviä, kaloja, raatoja, jätteitä, linnunmunia- ja poikasia, eläinten ulosteita ja muita jätöksiä, pikkujyrsijöitä, selkärangattomia, hylkeen maitoa, verta ja varastaa ruokaa muilta linnuilta.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Chionis minor IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
