Gustav Hartlaub

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gustav Hartlaub.

Karel Johan Gustav Hartlaub (8. marraskuuta 1814, Bremen–29. marraskuuta 1900) oli saksalainen lääkäri ja eläintieteilijä.

Hän opiskeli Bonnissa ja Berliinissä ja suoritti lääketieteen tohtorin oppiarvonsa Göttingenissä 1838. 1840 hän ryhtyi keräämään ja opiskelemaan eksoottisia lintulajeja, jotka hän lahjoitti Bremenin luonnonhistorialliselle museolle. Hän kuvaili ja nimesi joitakin näistä lajeista ensimmäisenä, muun muassa mustatuppinokan. 1844 hän avioitui Caroline H. Stachowin kanssa. 1852 hän perusti yhdessä Cabaniksen kanssa lintutieteellisen aikakauslehden Journal für Ornithologie.

1857 hän teki retken Afrikkaan ja sen tuloksena syntyi Länsi-Afrikan linnustoa selvittävä teos System der Ornithologie Westafrica’s (1857), jossa hän kuvailee 758 lintulajia. 1860 hän julkaisi Madagaskarin linnustoa esittelevän teoksen Systematische übersicht der Vögel Madagascar's. Yhdessä Otto Finschin kanssa hän tutki Polynesian linnustoa.

Useita lintuja on nimetty hänen kunniakseen: namibianfrankoliini (Francolinus hartlaubi), kanelisorsa (Pteronetta hartlaubii), keniantrappi (Lissotis hartlaubii), namibianlokki (Larus hartlaubii), kenianturako (Tauraco hartlaubi), saotomenpöllönen (Otus hartlaubi), aarnitoko (Tockus hartlaubi), ruskoruostepyrstö (Cercotrichas hartlaubi), punasilmätimali (Turdoides hartlaubii), principenmedestäjä (Anabathmis hartlaubii), luhtapiispa (Euplectes hartlaubi) ja kolumbiankerttulitangara (Dacnis hartlaubi).