Crozetsaaret
| Crozetsaaret | |
|---|---|
 Crozetsaarien sijainti. |
|
| Merialue | Intian valtameri |
| Suurin saari | Île de la Possession |
| Muita saaria | Île aux Cochons, Île des Pingouins, Îlots des Apôtres, Île de l’Est |
| Valtio | |
| Valtio |
 Ranska |
| Alue | Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet |
Crozetsaaret (ransk. Îles Crozet) on Ranskan eteläisiin ja antarktisiin alueisiin lukeutuva subantarktinen saariryhmä eteläisellä Intian valtamerellä. Se sijaitsee noin 2 400 kilometrin päässä Etelämantereen rannikolta.[1]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Crozetsaarien yhteispinta-ala on noin 300 neliökilometriä. Niihin kuuluu viisi suurta ja 15 pientä saarta.[2] Saaret jaetaan läntiseen (L’Occidental) ja itäiseen (L’Oriental) ryhmään. Läntinen ryhmä koostuu kolmesta osasta. Suurin niistä on Île aux Cochons, joka on pinta-alaltaan 70 neliökilometriä. Muut saaret ovat pinta-alaltaan 4,2 neliökilometriä oleva Île des Pingouinsis ja kahdesta saaresta ja 12 karista koostuva Îlots des Apôtres, jonka pääsaari Grande Terre on kahden neliökilometrin kokoinen.[3] Sen vieressä sijaitsee pienempi Petite Île[2]. Itäinen saariryhmä sijaitsee noin 100 kilometriä läntisestä ryhmästä itään ja se koostuu kahdesta saaresta. Itäiseen saariryhmään kuuluu Crozetsaarien suurin saari Île de la Possession, joka on pinta-alataan 146 neliökilometriä. Siitä noin 20 kilometriä itään sijaitsee 130 neliökilometrin kokoinen Île de l’Est. Itäiset saaret koostuvat plutonisista ja vulkaanisista kivistä läntisen ryhmän koostuessa vain vulkaanisesta. Saarten ilmasto on merellinen ja kylmä. Talvisin keskilämpötila on 3 °C ja kesäisin 7,9 °C. Vettä sataa vuosittain noin 2 400 millimetriä ja tuulet ovat kovat. Saarilla ei ole jäätiköitä, mutta niillä on ennen ollut niitä.[3]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Crozetsaarten rannoilla ruoholajit Crassula moschata ja Leptinella plumosa ovat yleisiä. Poa cookii on yleinen merinorsujen ja pingviinien käyttämillä rannoilla. Korkeammilla paikoilla noin 150 metrin korkeuteen asti yleisiä kasveja ovat pensas tulimaanakeena (Acaena magellanica) ja etelänkampasaniainen (Blechnum penna-marina). Kergueleninkaalia (Pringlea antiscorbutica) tavataan kosteilla paikoilla. Sisämaan laaksoissa tavataan useita eri sammallajeja ja Agrostis magellanica -ruoholajia. 150 metrin korkeuden yläpuolella kasvillisuus on harvaa, mutta sielläkin kasvaa A. magellanicaa ja Azorella selagoa. Saarilla ei ole endeemisiä kasvilajeja, vaan kaikkia niistä tavataan muuallakin. Ihmisten tukikohtien lähettyvillä kasvaa joitakin vierasperäisiä lajeja. Niistä pääosa kasvaa Île de la Possessionilla ja Île des Pingouins on niistä kokonaan vapaa.[3]
Eläimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Crozetsaarilla on enemmän pesiviä merilintuja kuin missään muualla maailmassa. Eri lajeja on 36 ja yhteensä lintuja on arviolta 25 miljoonaa. Linnuista yleisimpiä ovat esimerkiksi kuningaspingviini, kultatöyhtöpingviini, kalliotöyhtöpingviini, jättiläisalbatrossi, nokialbatrossi, isomyrskyliitäjät ja mustatuppinokka, jonka alalaji Chionis minor crozettensis on saarilla endeeminen.[3] Nisäkkäistä saarilla tavataan esimerkiksi etelänmerinorsua, kergueleninmerikarhua ja ámsterdaminsaarenmerikarhua. Île de la Possessionilla tavataan saarille tuotuina nisäkkäinä mustarottaa, Île de l’Estilla kaniinia ja Île aux Cochonsilla kissoja ja kotihiiriä. Hyönteislajeja Crozetsaarilla tunnetaan 63 ja niistä 57 prosenttia on saarille endeemisiä.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Crozetsaaret löysi 22. tammikuuta 1772 ranskalaisen Marc-Joseph Marion du Fresnen johtama retkikunta. Hänen tuttavansa, niin ikään ranskalainen Julien Crozet julisti kuitenkin virallisesti löytäneensä ne kaksi päivää myöhemmin.[4] Myöhemmin saarille tuli hylkeenpyytäjiä, jotka saalistivat lähinnä merikarhuja. Metsästyksen takia merikarhut hävisivät saarilta lähes kokonaan vuoteen 1835 mennessä. Hylkeiden hävittyä niiden metsästys korvautui valaanpyynnillä. Sekä hylkeen- että valaanpyytäjien pääosa oli kotoisin Yhdysvaltojen pohjoisosista, kuten esimerkiksi Massachusettsista. Saarilla kävi silloin tällöin myös lähistölle haaksirikkoutuneiden laivojen miehistöjä. Haaksirikoista tuli niin yleisiä, että Royal Navy alkoi järjestää parin vuoden välein saarille pelastusoperaatioita. Ranskalaiset viranomaiset kiinnostuivat saarista 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa järjestäen matkoja saarille Ranskan hallinnon tukemiseksi. Crozetsaaria hallinnoitiin aluksi Madagaskarin osana, mutta niistä tuli osa Terres Australes and Antarctiques Françaisesia eli Ranskan eteläisiä ja antarktisia alueita vuonna 1955. Ensimmäinen väliaikainen tieteellinen asema perustettiin Île de la Possessionlle vuonna 1961. Vuosina 1963–1964 perustettiin Alfred-Fauren asema, jossa on nykyisin talvien yli 35 henkilöä. Asemaan kuuluu myös postitoimisto ja kirkko. Ylikalastuksen estämiseksi Ranskan laivasto partioi alueen vesiä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Riffenburgh, Beau: Encyclopedia of The Antarctic. Routledge, 2007. ISBN 978‑0‑415‑97024‑2. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Crozetsaaret Wikimedia Commonsissa
