Etelänmerinorsu
Wikipedia
Sivulta puuttuu | Etelänmerinorsu | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Mirounga leonina (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Etelänmerinorsun levinneisyysalue | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Etelänmerinorsu Wikispeciesissä |
Etelänmerinorsu (Mirounga leonina) on suurikokoinen varsinaisiin hylkeisiin (Phocidae) kuuluva merinisäkäs. Se on saanut nimensä suuren kokonsa sekä aikuisen uroksen kärsämäisen kuonon takia. Etelänmerinorsujen lukumääräksi on arvioitu noin 650 000 yksilöä.[1]
Sisällysluettelo |
Koko [muokkaa]
Urosmerinorsu voi kasvaa 6,5 metriä pitkäksi ja painaa jopa 3600 kg. Naaraat ovat paljon pienempiä.
Levinneisyys [muokkaa]
Etelänmerinorsut elävät lähellä Etelämannerta. Niitä oli ennen paljon Tasmaniassa, mutta ne on sieltä metsästetty liki sukupuuttoon. Niitä nähdään toisinaan Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa. Puolet kokonaiskannasta pesii Etelä-Georgian saarilla; muut pesimäalueet ovat Macquariensaari, Heardinsaari ja Kerguelen.
Ravinto [muokkaa]
Etelänmerinorsut saalistavat ennen kaikkea mustekaloja.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Mirounga leonina IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
