Kalliotöyhtöpingviini
| Kalliotöyhtöpingviini | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Eudyptes chrysocome (Forster, 1781) |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Kalliotöyhtöpingviini eli etelänkalliotöyhtöpingviini (Eudyptes chrysocome) on kultatöyhtöpingviinin lähisukulainen.
Kalliotöyhtöpingviinit kasvavat 55 sentin pituuteen. Ne ovat väritykseltään pääosin mustavalkoisia ja niillä on pitkät, töyhtömäiset, kirkkaankeltaiset kulmakarvat punaisten silmien yllä. Pingviinit lisääntyvät yhdyskunnissa vedenrajasta aivan kielekkeille asti. Ne pyydystävät ravinnokseen krillejä, kalmaria, mustekalaa, kalaa ja muita merieläviä.
Kalliotöyhtöpingviinejä on noin 3,5 miljoonaa paria. Niiden lisääntymisalueita ovat muun muassa Falklandinsaaret, Argentiinan lähistöllä sijaitsevat saaret ja eteläinen Chile sekä Eteläinen jäämeri Prinssi Edwardin saarilta Antipodisaarille. Lajin holotyypin kuvaili Johann Reinhold Forster Falklandinsaarilta vuonna 1781.[2]
Lajin kanta on lievästi uhattuna viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtuneen 24 prosentin vähenemisen vuoksi.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Eudyptes chrysocome IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)
Sivulta puuttuu