Keltatuppinokka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keltatuppinokka
Chionis blanc - Pale-faced Sheathbill.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Tuppinokat Chionidae
Suku: Tuppinokat Chionis
Laji: alba
Kaksiosainen nimi
Chionis alba
(Gmelin, 1789)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Keltatuppinokka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keltatuppinokka Commonsissa

Keltatuppinokka (Chionis alba), myös C. albus, on Etelämantereen tuntumassa elävä rantalintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 40 cm ja siipien kärkiväli 80 cm. Höyhenpuku on valkoinen, naama paljas ja vaaleanpunainen. Vaalean nokan kärki on musta. Siivet ovat lyhyet. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Muistuttaa suuresti sukulaistaan mustatuppinokkaa.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää Etelämantereella ja sen pohjois- ja luoteispuolella olevilla saarilla, Tulimaan ja Falklandsaarten rajaamalla alueella. Maailman populaatio on kooltaan noin 20 000 yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintusaaret ja mantereen lintuyhdyskunnat. Laji on riippuvainen pingviiniyhdyskunnista.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii tavallisesti pingviiniyhdyskunnissa. Pesä on yleensä kallion- tai maankolossa. Munat muistuttavat kurmitsojen munia pohjavärin ollessa likaisen vaalea tummin täplin. Muninta alkaa joulukuun alussa ja päättyy tammikuun alkupuolella. Munia on tavallisesti 2, usein 1 tai 3 mutta harvoin 4. Munimisväli voi olla useita päiviä. Emot lämmittävät munia ensimmäisestä munasta alkaen mutta varsinainen haudonta alkaa vasta pesyeen ollessa täysilukuinen. Haudonta-aika on 28-32 päivää. Naaras yleensä hoitaa pääosan hautomisesta mutta jotkut koiraat hautovat myös taajaan. Poikaset kuoriutuvat 3-4 päivän sisällä. Molemmat emot vuorollaan lämmittävät poikasia 10-18 päivän ikäisiksi, sen jälkeen harvemmin. Emot ruokkivat poikasia pääasiassa krilleillä, joita ne varastavat pingviineiltä. Poikaset oppivat lentämään 50-60 päivän ikäisinä.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkiruokainen. Elää syömällä raatoja, linnunpoikasia ja -munia, eläinten ulosteita sekä varastamalla ruokaa muilta linnuilta, eritoten pingviineiltä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Chionis albus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 25.10.2013. (englanniksi)
  2. http://www.snowysheathbill.com/thesheathbillatsignyisland.htm N.V.Jones 1963: THE SHEATHBILL, Chionis alba (Gmelin), AT SIGNY ISLAND, SOUTH ORKNEY ISLANDS. British Antarctic Survey Bulletin, No. 2, joulukuu 1963, ss. 53-71